不留在自己手里

# 不留在自己手里

三本书，三个写字的人，三样被交出去的东西：一把撒在地上的木屑，一本烧进炉子里的歌集，一份把自己划掉的名单。交出去之后，三个人都没有再回头。

## 一把木屑，三个去处

胡安尼·阿霍的三卷短篇集《Lastuja I-III》，正文之前有一段他自撰的序。他说的是削笔这件事：

_Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi.

一块被扫出门外，一块扔进炉膛，一块扔给孩子当玩具。他接着说，作家手底下的那些墨水刨花其实也都是木屑。

Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotka siitä kenties ovat huvitetut.

既然不一定每一次都硬推出去，那就让它们留在原地，等那些也许对它们感兴趣的人去捡。

Nämä »lastuni» tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoisiksi ne itsestään, kirjoituspöydältä pudotessaan, ovat siihen paikkaansa kähertyneet._

作者在书的第一页就替自己的每一篇小说安排好了三种下场，而这三种下场里没有一样是被人读。木屑一落到地上就已经定了形，不再听作者的话。

这三句话合起来是一份放弃书：他不推，也不留，只是撒下去。撒下去的东西从此归捡到它的人所有，作者连替它解释的资格也一并撒掉了。

## 一本烧掉的书，和三个字的理由

第二本也是阿霍，写一个赶集人。他靠给村里人写嘲笑歌挣饭吃；他后来自己解释过这件事：

--Ettekö te sitä jo käsitä--ja minä olen teille koko elämäkertani kertonut. Vai eikö se koske mieheen, kun sitä kunnioitetaan siitä, mistä se itseään moittii, ja kun sille nauretaan silloin, kun se tahtoisi, että häntä totisena kuunneltaisiin. Sillä laillahan on ollut koko minun elämäni ... jo siitä alkaen ... ettekö muista? ... kun kerroin, että ne kylän pojat nauroivat minun hyville lauluilleni, mutta ilosilmin kuuntelivat noita rivoja pilkkalauluja. Ja sillä lailla on vielä nytkin ... eivät ihmiset näy sen paremmiksi muuttuvan.

一个人因为自己骂自己的话而受尊敬；而当别人想当真地听他说话时，反而被人笑。他一辈子都是这样过来的。

他有一本《康特莱特》，一本民歌集。他得到它以后高兴了很久，大部分时间都在读它。后来两个女儿长大，他开始教她们唱歌，孩子的母亲听见了，说了下面这句：

……lapset alkoivat kasvaa suuremmiksi--meillä on kaksi tyttöä--opetin minä niille lauluja, kun niillä on hyvä laulunääni. Mutta kun heidän äitinsä sen kuuli, sanoi hän minulle: »Mitä tuota tyhjää lonkuttelet lapsille, opettaisit heitä edes lukemaan.»

从那以后孩子们不再来向他要歌，他也就不再唱给她们听。就在那一次，他把那本书扔进了屋里正烧着的炉子。

Liekö lapsille sanonut mitään, sitä en tiedä, mutta eivät ne enää milloinkaan tulleet minulta lauluja tahtomaan, niinkuin aina ennen olivat tehneet. Enkä minä sitten ole heille laulanutkaan. Ja sillä kertaa heitin Kantelettarenkin pirtin palavaan uuniin enkä ole sitä kirjaa sitten sen koommin nähnytkään kuin nyt vasta.

问他为什么烧，他的回答是三个字：没为什么。

--Minä poltin Kantelettareni. --Poltitteko--mutta miksi? --Ilman vain.

而炉子里的火早就烧完了。

luhistuneet, sininen tulikin oli jo sammunut, kekäleet olivat hiiltymistään hiiltyneet, ja sieltä täältä mustan kuoren alta vain joku viimeinen tulenhohde vielä iski silmää. Huoneeseen oli tullut pimeä. Minä sytytin kynttilän. Sitten painoin uunin peliin kiinni ja kun se rämähti hiukkaisen, heräsi vieraanikin unelmistaan.

柴塌成炭，蓝火熄了，只剩几处余烬还从黑壳底下闪着红光；屋里黑了下来。叙述者点起蜡烛，按上炉门，炉子哐当响了一声，连客人也从梦里醒了过来。一本书烧完以后，剩下的就是这些。

临走那天，他还想把它送出去，只要对方愿意收养它，因为它留在他手里是多余的。对方说不。

--Kuulkaa, mutta ettekö tahtoisi tätä Kanteletarta omaksenne--se kyllä joutaisi minulta? --En, hyvästi nyt vain.

其实那本书早就是灰了。叙述者只是指了指门廊里的火，看着他肩上扛着一捆东西往院子的坡下走，在院门口咳了两声，回头望进那条漆黑的小巷。从此再没有见过他，也没有听到他的消息，不知道他还活着，还是已经死了。

Minä näytin hänelle rappusissa tulta. Kumarat olivat hänen hartiansa, kun hän laskeutui alas kartanolle, ja juuri kun hän pistäytyi portista kadulle, rykäisi hän pari kertaa kuivahkon yskän. Hän katosi pilkkopimeään tuonne kadulle, enkä minä häntä ole sen koommin nähnyt enkä hänestä mitään kuullut, eläneekö vielä, vai joko lienee kuollut.

## 一份没有自己的名单

第三本是一九〇九年埃伊诺·莱伊诺的《Suomalaisia kirjailijoita》，副题写作速写。他沿着一条线写完芬兰的作家，写到新浪漫主义这一段，数了四个人：

Olemme nähneet, miten se jo esiintyy Päivälehden piirin miehissä, Juhani Ahossa, Arvid Järnefeltissä, Santeri Ivalossa ja Kasimir Leinossa, joista jokainen käy läpi koko tuon mieltäkiinnittävän ääniasteikon realismista klassisismin kautta uuteen romantiikkaan, kukin omalla tavallaan, yksi täydellisemmin, toinen epätäydellisemmin luonnollisesti.

四个名字里没有这本书的作者。他接着说最后是这些文字的作者，然后对自己的口号下了判决。

……kirkollisvastaiseen individualismiin kehittyy. Ja vihdoin näiden rivien kirjoittaja, jonka näinkin ylimalkaiset ja helppohintaiset kirjalliset mainesanat hänen, ikävä kyllä, täytyy jättää muiden muovaeltaviksi.

他那些过于笼统、过于廉价的文学口号，可惜必须留给别人来塑造。

这是整本书里最干脆的一次自我处置：他不把自己写进名单，也不申辩，只把话头交出去。名单由此空出一位，而这一位永远不会被补上。

## 三种交法，同一个动作

三种交法不一样。一个把东西撒出去，让它自己找去处；一个把东西烧掉，再试着送出去而送不掉；一个把自己从名单上划掉，只留下口号。

可它们做的是同一件事：写字的人不肯站在自己东西的前面。他们先把东西放出去，然后退开，站到一边看它落到哪儿去。

所以读者接到的从来不是一件有主的作品，而是一堆没人认领的东西。认领的人得自己决定它值多少：木屑可以给孩子当玩具，歌集可以是一堆灰，名单可以空着一位。

而最要紧的是那三个交出去的人都走掉了。他们没有留下来看结果——因为结果一旦被看见，交出去这件事就不再成立。