Lastuja I-III

«Mutta sellaisten pääomalla ne ovat Suomen korvet pelloiksi kuokitut.»

这一句是全册单篇因果最硬的一处收束。《UUDISASUKAS》从两个牧师家的仆役动了开荒的念头写起 (L163-L189), 写他们借款、买牛、拓出半块地 (L274-L279), 写安尼病倒、欠债、一家人饿死, 维尔莱独自赶车送葬 (L252-L262), 最后由叙述者点出: 芬兰的林间就是被这种人开成田的。开篇、扩地、崩塌、盖棺、判词五步一步咬得住, 是十九世纪芬兰短篇里最标准也最有效的一条因果链。扣分也在这里: 本册是三辑八十七篇的合订, 篇与篇之间没有任何情节上的连接, 辑与辑之间也没有, 全册既无贯穿线索也无递进的悬念, 读者只能靠作者那句木屑的比喻去理解这堆东西为何放在一起; 而单篇最硬的一篇只能代表全册的上限而非常态。故 83。

«Pienenlainen pää, paksu punainen niska, pitkä lihakas selkä, alkua ihramahaan, leveät lanteet, pyöreät sääret ja tasapohjaiset jalat, ja muuten tanakkaa tekoa, iho sitkeää ja vedenpitävää kuin kengäsnahka.»

这一段是全册人物描写的最高工艺: 它不给这个人任何履历, 只从后颈到脚踝一件件数他的身体——短头、红脖子、长而多肉的脊背、起初松垂又渐渐收紧的肚子、宽胯、圆小腿、平脚掌, 最后落到皮肤结实得像皮革这一句比况上。人物因此不是被介绍出来的, 而是被量出来的; 而全篇的立论正在于此: 这副身材只有在桑拿、在热汽里才显出它的真正价值 (L6151-L6156), 换句话说, 阿霍给人物的不是性格, 而是身体与场合的匹配关系。全册八十七篇里这种速写随处可见: 拓荒的长工与织布的女仆 (L163 / L191-L193)、多面手的乡间铁匠 (L3524-L3528)、被称作青年魂的同窗 (L11556-L11587)。扣分: 三辑人物零重叠, 群像拼不成一张网; 而女性几乎都只以被叙述者观看的方式出现, 极少有自己开口的完整弧线。故 86。

«Ehtimättä ottaa sauvaansakaan syöksee Pekka jälkeen. Siinä hän nyt viimeinkin luulee sen saavuttavansa alamäessä ja huimaavaa vauhtia kiitävät he nyt molemmat rinnettä alas.»

这一段是全册速度感最强的一处: 男孩把猎枪丢掉, 空手追着野兔冲下雪坡, 两个身位被写成并排冲下去, 而这一场的结局却是野兔撞进倒木下的陷阱、猎绳勒进它的小腿 (L2415-L2423)。阿霍用加速写失控, 用失控写心软: 跑得越快, 停下来哭得越久 (L2432-L2449), 最后是次日天亮把绳解开放它走 (L2451-L2461)。全册的节奏法不止这一种: 第二辑的《SASU PUNANEN》故意把桑拿前挂衣服的顺序一步步数给读者听 (L6116-L6121), 用减速制造喜感; 第一辑的《TAIKURI》则完全交给对话一来一回地走 (L3547-L3577)。扣分在合订层面: 八十七篇被硬塞进三辑, 八十五行的抒情散文诗 (L5161-L5244) 与二百七十行的市民喜剧 (L6044-L6315) 前后紧挨, 篇目之间没有任何过渡或缓冲, 读者刚被一首歌诗放慢, 下一行就被抛进一场闹剧。故 84。

«Hyisen, hallaisen, pohjattoman rimpisuon reunassa, joka kääkkyräpetäjiä ja vaivaiskoivua peninkulmittain kasvaa, kohoo kohoamistaan ruokamultainen kukkula, jonka rinteillä tuhatvuotiset koivut, haapapuut, pihlajat ja tuomet tuoksuvat, vihertävät ja lehtiään lepattelevat. Kuta korkeammalle se kohoaa, sitä solkeammaksi käy koivu, sitä lempeämmäksi lehto, sitä mehevämmäksi maa. Ja kukkulan»

这一段是全册语言最见功夫的地方: 一句话套一句话, 全靠前置从句把森林按高度一层层写上去——树皮被剥光的瘦林、越来越密的桦树、越来越软的林间空地、越来越肥的土; 而形容词的级数变化本身就成了地形图。阿霍的语言习惯是让修饰语承担结构, 而不是让形容词承担赞美: 这里的桦树不是美丽的, 是更密的; 林间空地不是宜人的, 是更软的。全册的散文体都在这个档次上: 抒情段落一律以级数与并列推进, 人物段落一律以身体与动作落地 (L6158-L6160 / L3547-L3556)。扣分只在少数几处, 修饰语堆到过密时节奏会被拉平, 个别比喻的长度超过了句子能承受的重量。故 91。

«Ei ole hän syntynyt--niinkuin oli syntynyt Hulavainaja--tietymättömistä vanhemmista ja luvattomasta rakkaudesta. Hänen isänsä ja äitinsä olivat vanhaa, kunniakasta Ruotsin aatelia, ja Suomen Kennelklubin sukukirjaan ovat heidän nimensä merkityt maansa arvokkaimpien ja ansiokkaimpien joukkoon.»

这一段把全册的第二个世界一次端了出来: 一条有出生证明、有血统谱系、有俱乐部登记簿、有赫尔辛基犬展与报纸名字的狗的世界, 而它与全册占多数的农庄、林地、牧师村那个世界之间没有任何通道——既没有共同的地理, 也没有共同的阶层, 连叙述者都不在同一个视点上。阿霍写的是另一个芬兰, 一个把贵族头衔、犬种标准与为国服务捆在一起庆祝的芬兰; 这个世界的滑稽处恰恰在于它与乡村那套价值 (拓荒、勤劳、清贫, 见 L172-L173 / L274-L279 / L297-L301) 完全不接壤。扣分也在这里: 这个都市上流世界只占一篇, 出现得突然, 与前后的乡村故事既无转场也无呼应; 而全册真正展开过的那个农庄世界反而没有被系统地写全, 芬兰的工业、工人与城市化在这册里几乎没有位置。故 87。

«_Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi. Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotka siitä kenties ovat huvitetut. Nämä »lastuni» tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoisiksi ne itsestään, kirjoituspöydältä pudotessaan, ovat siihen paikkaansa kähertyneet._»

全书用书前一段自白当钩子, 而且是极聪明的一种: 先给一个可以在脑子里放电影的画面——劈木头时从刨木屑里飞出来的木屑落在作者书房的地上, 一块被扫出门外, 一块被扔进炉子, 一块被扔给孩子们当玩具; 再把作品本身比作木屑, 说这些笔尖碎屑写完往往懒得收拾, 就留给碰巧对此感兴趣的人捡; 最后声明它们被摆成从写字台上掉下来时自己卷成的那个样子。这一段同时交代了体裁 (短篇而非长篇)、材料 (日常零碎的观察) 与态度 (不打算把它们编成体系), 读者从第一页起就知道自己拿到的是什么, 也知道作者不打算给什么。扣分也在这里: 钩子把全册的性质一次说尽, 于是此后的每一篇都落在预期之内; 而且这是一位已经成名的作家在为自己的一堆短篇辩护, 开场的姿态先行于内容, 读者要先接受这个自嘲的语气。故 89。

«Täällä on niin kylmä täällä Suomessa, täällä on kylmä kesälläkin.»

这一句是全册体裁野心最直接的证据: 一个短篇集的第二辑, 竟用一首没有人物、没有情节、没有时点的散文诗开卷, 而这首诗本身把一个民族的气候写成了一条反复句 (L5164-L5224)。同一辑里紧接着却是市民喜剧 (L6044-L6315)、民俗童话 (L2478 一类的林神故事) 与一封用学生黑话写成的情书 (L6482 起, 分三节), 第三辑更出现一篇从当年同窗角度回望青年魂的准自传式作品, 叙述者已经成了嘲笑青年魂的人 (L11642-L11645 / L11825-L11837)。阿霍的创新因此不在某一种手法, 而在把诗、戏、童话、抒情散文与自嘲放进同一只篮子; 同一母题被讲两次的做法 (悲兔 L2113 与乐兔 L2299) 也是他标志性的手艺。扣分: 三辑并列而不互相呼应, 合订的编排本身没有被利用成结构; 而最出格的那首散文诗被放在第二辑开头, 对第一辑的读者而言等于一次无预告的换轨。故 85。

«En tietäisi--mutta sen minä tietäisin, että yhtä ihana kuin oli minulle elämäni päivyen kultainen kimmellys, yhtä ihana olisi minulle kuoloni kuutamon hopeainen hohto.»

全书收在一段三节的抒情祷词上: 要活, 就活在春天的冬日, 太阳在霜林后面走, 生命冷而清 (L16890-L16893); 要死, 就死在同一个春天的冬日, 跟在太阳后面, 不觉得怕 (L16904-L16907); 然后是最后这一句——我不知道, 但我知道, 我的死的银辉会和我活着的金色闪光一样美。收束不解释、不和解、不给结论, 只把生与死调成同一个音高, 是阿霍式结尾里最有分量的一种。扣分在合订层面: 三辑各有各的收法, 第一辑收在青春的梦与童年的信仰永远不会完全消失 (L5143-L5149), 第二辑收在一段私人的圆满自述 (L9430-L9438), 第三辑才收在这首祷词上; 读者若在中途换辑, 就会错过这个全册唯一的总收束, 而合订本的编排既没有预告它, 也没有把它再重复一遍。故 86。