Suomalaisia kirjailijoita

««Oikeastaan olisi ollut paras, jos hänellä ei mitään omaa personallisuutta olisi ollutkaan, vaan hän ollut yksinkertainen heijastus-kuvastin, ilman tahtoa, tunnetta ja inhimillisiä myötä- tahi vasta-ajatuksia. Se olisi ollut realistisen kirjailijan ihanne ja korkein perikuva. Mutta koska sellaista ei voinut mikään todellisuus synnyttää--yhtä vähän kuin ylimalkaan mitään puhtaiden käsitteiden vastaa vaisuuksia--oli siihen ainakin pyrittävä, peitettävä oma personallisuutensa, jos jumala ehkä onnettomuudeksi olikin sellaisen asianomaiselle kirjailijalle lahjoittanut, ja siirtää kaikki syvempi yksityis-ilmiöiden seulominen, valikoiminen ja yhdisteleminen (s.o. kaikki syvempi taiteellinen toiminta) lukijan asiaksi. Oli selvää selvempi, että tätä tietä, jos sitä olisi johdonmukaisesti seurattu, ei olisi tultu taideteoksiin, vaan--aineskokoelmiin.»»

这是全书最锋利的一次反诘: 作者先老老实实承认现实主义的极致理想是什么——作家本人最好什么个性也没有, 只当一面不带意志、不带感情、不带同情与反想的镜子; 然后立刻把这个理想证伪: 世上没有任何现实能生出这样一个人, 于是作家至少得隐藏自己的个性, 把更深的筛选、选择与综合全部推给读者。更有意思的是他顺手补的那一刀: 沿着这条路走到头, 得到的不是艺术品而是素材汇编。这是一次把批评方法反过来用在批评家自己身上的操作, 全书没有第二处做到这个密度。扣分在于锋刃只用在了定义上, 没有落到任何一位作家的具体文本上, 读者拿不走可以直接套用的判准。故 93。

««Tätä tarkoitusta varten taas on välttämätöntä alituisesti ja yht'aikaa pitää silmällä noita kaiken kirjallisen toiminnan kolmea suurta alkutekijää: ajanhenkeä, kansanhenkeä ja kunkin kirjailija-yksilön erikoista luonteenomaisuutta.»»

这三行是全书的骨架宣言: 任何文学考察都要同时盯住三样东西——时代精神、民族精神、以及每个作家个体的独特性; 而书的形态本身也是这三条的交叉产物, 所以用「速写」而不用传记。这套框架的分量在于它把「时代」拆成了两股方向相反的力: 一股是外部的时代潮流, 一股是内部的民族传统, 夹在中间的是作家本人的不可替代性。后来整部芬兰文学史的写法大体都沿着这三条轴展开, 本书是它最早成规模的样本。扣分在于框架给了三个变量却没给它们之间的权重, 遇到具体作品时哪一条说了算全凭作者当场的口才, 于是十九篇的判断尺度并不完全一致。故 93。

««s. 10/10 1834 k. 31/12 1872.--Kullervo (1860), Nummisuutarit (1864), Kanervala (1866), Kihlaus (1866), Karkurit (1867), Yö ja Päivä (1867), Lea (1869), Seitsemän veljestä (1870), Margareta (1871).»»

这一行是全书每篇速写的固定开头: 先给生卒日期, 再给逐年作品表, 然后才进入议论。这种体例在十九世纪的文学史著作里并不新鲜, 但它在这里承担了实质功能——作者后面所有关于「转向」「发展期」「高峰」的判断, 都挂在这张年表上, 读者可以逐年对回去看。勒诺特那一条更彻底: 从一八二七年的德·万伊奈梅到一八八〇年的古代咒歌, 二十余种著作带年份排开, 于是「民族学者」这一定位不是作者的印象, 是这张表算出来的。扣分在于全书没有任何脚注与出处页码, 所有具体书目事实都出自作者本人手头的资料, 无法独立验证, 这限制了证据一维的上限。故 92。

««Korvesta valaistun pääkaupungin kaduille, Elias Lönnrotista ja Kalevalasta »viimeisten päivien pyhiin» saakka seurattuamme suomenkielisen kirjallisuuden kehitystä, joskin vaillinaisesti ja ylimalkaisesti, on lukijalla oikeus kysyä, mihin tällä kaikella siis on tultu, mitkä ovat siis suomenkielisen kirjallisuuden tähän-astiset saavutukset, missä se nyt seisoo ja mikä on, inhimillisesti ennustaen, sen lähin vastainen suunta oleva. Pieni yhteenveto edellisestä ei sentähden ehkä tässä liene poissa paikaltaan.»»

这一段是作者给自己下的使用说明, 也是全书最诚实的一段自我限定: 他说读者有权问「这一切究竟走到了哪里、现在站在哪里、接下来该往哪去」, 于是他补一个小结; 但同一句里他又承认自己的追踪「不完整、不周遍」。一部文学速写集的实际用法因此被说清楚了: 它是一张路线图而不是一本手册, 可以让不熟芬兰语文学的读者在半小时内获得一个可用的坐标, 却不能替代任何一部具体作品的阅读, 也没有给出任何可以照着做的阅读方法或检验步骤; 书末甚至明说, 真正稀薄的正是「美与艺术的研究」这一块, 而他自己没有补上。扣分在于这种诚实并没有换来可用性, 读者拿到手的是判断而不是工具。故 78。

««Mutta on miltei traagillista, että hän, jota jos ketään suomalainen rotutunne elähytti, joka hehkui niin kauniisti ja korkeasti suomenkielen kirjalliselle viljelykselle ja vain katseli ikävöiden taivaanrantoja, mistä ilmestyisi mies, joka suomenkielin voisi saada »Runebergin runon» Suomenmaassa »korkeammin kaikumaan»,--että juuri hän joutui Aleksis Kiven nerokkaan ja supisuomalaisen runouden ankarimmaksi vastustajaksi.»»

这一句是全书文笔的样本: 一口气里塞进五个从句, 先用「几乎具有悲剧性」定调, 再写这个人物如何被所有人簇拥, 再写他如何只是望着「渴望的天际线」指望有一个人出现, 最后落到一句反讽式的转折——偏偏是他成了基维最严厉的反对者。芬兰语的长定语在这里被用到极限, 句子长得几乎要断, 却靠最后的落点撑住; 加上全文随处可见的短促反问与感叹, 长短交替形成了十九世纪论战散文的节奏。扣分在于少数几处过长句会让不熟悉芬兰语长定语嵌套的读者在句子中途失去主语。故 95。

««tasapaino-tarvetta. Kalevalan naivista, itsetiedottomasta tasapainosta lähdettyään kulkee suomenkielisen kirjallisuuden kehitys, aluksi hitaammin, sitten yhä nopeammassa tahdissa kansallisen romantiikan ja Aleksis Kiven kautta kohti kansallista realismia, suorittaa sen kehityksen muutamassa vuosikymmenessä, vie sen äärimmäisyyteen ranskalaisen naturalismin vaikutuksesta, mutta palajaa heti takaisin klassilliseen tasapainoonsa jo muutaman vuoden kuluttua eräässä osassa Päivälehden piirin kirjallista tuotantoa. Lähtee siitä taas toista»»

这一句把芬兰语文学的整条时间轴压进一句话: 从《卡勒瓦拉》天真不自觉的平衡出发, 经民族浪漫主义与基维走向民族现实主义, 只用十年就走到极端, 又被法国自然主义推到更极端, 几年之内就在《日报》派的一部分作品里回到古典的平衡, 然后又朝另一头极端走去, 现在正停在「向心」的关口上。深度不来自材料堆积, 而来自作者给每个转折都配了速度与时长: 十年、几年、几十年, 文学潮汐的节律被写成了可测的量。扣分在于这条曲线只画到一九〇九年为止, 也没有解释为什么同一种摇摆会重复发生, 循环本身被当作规律接受而未被追问。故 94。

««Kenties on tässä oleva myös eräs toinen huomautus paikallaan. Me käytämme sanoja realismi ja romantiikka, vaikka tiedämme, että niillä ei ole mitään puhdasta vastaavaisuutta todellisuudessa. Toisin sanoen: ei ole olemassa realistista taiteilijaa ja taideteosta, jossa ei samalla ole romantisia aineksia, ja päinvastoin. Nuo nimitykset ovat silloin käsitettävät ainoastaan siinä ymmärteessä, että toiset taikka toiset ainekset silloin näyttävät olevan _voiton puolella_ asianomaisessa taiteilijassa taikka taideteoksessa. Niiden _tasapainoa_ taas olen merkinnyt sanalla klassillinen.»»

作者在这里做了一件很不像论战文章的事: 当场声明自己最核心的两个词并不严格。「我们使用现实主义与浪漫主义这两个词, 虽然明知它们在现实中没有任何纯粹的对应物」——不存在纯粹的现实主义作家, 也不存在不含浪漫成分的作品; 这两个名目只能理解为「某些成分在某位作家身上占了上风」, 而他把这种平衡专门叫做「古典」。这是把范畴的不精确性摊在桌面上, 也因此让后面所有关于「现实主义的胜利」的说法都自动带上了保留。扣分在于承认不精确之后并没有给出可操作的判别标准, 读者仍只能凭他的语感行事, 所谓诚实停在姿态而没有落到论证。故 91。

««Tapahtuu vääryys tälle kirjallisuudelle, jos siihen sovitetaan jonkun muun kansan kirjallisia mittapuita, samoin kuin tapahtuisi vääryys, jos ranskalaista kirjallisuutta arvosteltaisiin saksalaisen maun mukaan, taikka päinvastoin. Me olemme vain pieni ja köyhä kansa tosin, mutta _sen_ ylellisyyden me kuitenkin voimme tällä niemimaalla itsellemme kustantaa, että me uskallamme tuntea itsenäisesti, ajatella vapaasti ja voimakkaasti. Taiteen ja kirjallisuuden piiriin sovitettuna merkitsee»»

这一段是全书的落点: 若把本国的文学尺度套到别国的文学上, 是对本民族文学的伤害, 反过来也一样; 我们又小又穷, 但这份奢侈我们还负担得起——敢于独立地感受、自由而有力地思考。写在一九〇九年, 正是芬兰语在官方语言之争与俄罗斯化压力下最需要自我确认的时刻, 而作者把它写成美学命题而不是政治宣言: 艺术与文学一旦被套用别人的尺度就是受辱, 所以芬兰必须长出自己的文学趣味与艺术感觉。这条判断在今天依然锋利, 因为它问的仍是今天的读者: 一个语言共同体凭什么说自己有一套可以独立成立的美感标准。扣分在于书的政治姿态始终停在暗处, 从未正面处理当时真正吃紧的语言政策问题, 这使它的当代性打了折扣。故 93。