谁在讲这个故事

# 谁在讲这个故事

三本书，三个讲法，讲的都不是同一件事：讲的这个人怎么办。一本是芬兰语的民间故事，一本是德语小说的芬兰语译本，一本是芬兰语的历史剧。基维在一八六四年的山精故事里，先把话头交出去——「人们是这样讲的」——然后在末尾承认这个故事别处也有亲戚; 祖德曼笔下那个用假名活了一辈子的人，连自己的死讯都轮不到自己说; 而一九一三年那出九个断片的梦，酋长把一个民族的故事讲给自己人听，讲到一半，讲的人和被讲的人一起倒下，收场的是奴隶的歌。

## 讲完先说：这故事别处也有亲戚

《山精》一开头就把故事框在别人的嘴里:

mutta tarina on sille antanut erityisen maineen.--Näin kertoillaan:

「人们是这样讲的。」讲的是一个农庄传说：山里有独眼巨怪，夜里出来抢教堂的石灰，把石灰化成血淋淋的一块，人却因为祭司的祝福而活了下来。故事讲完，讲述人没有立刻散场，先做了一件很谦逊的事:

Tämän kanssa yhteen muotoon vetäviä tarinoita on, kenties muillakin kansoilla; mutta laita on melkein kaikkien tarinain etteivät juuri koskaan ole ilman heimolaisetta muualla; ja tällä tässä on oikeus käydä omituisena, niinkuin muillakin muissa maissa.

「有别的民族也有与这相似的故事; 但几乎所有故事都很少没有别处的亲戚; 而这一篇在这里有权利当作奇闻，正如在别的国家也有一样。」——他一边承认这故事不是自己家独有，一边坚持它在这里仍然有资格被当成一件奇事。接着他还不肯走，顺手给画家指了个题目:

Maalarille, mielestämme, olisi tässä kiitollinen aine. Kuvaus, jossa ratsastaja yöllä syksyisessä tienoossa pitkin tietä kiitää, jälissään peikot ahdistaen häntä, pilvet taivaalla hajoovat ja enkeli näkyy, joka sankarille huutaa jumalten neuvon, tämä ehkä olis miellyttävä kuvaus.

「对我们画家来说，这里面倒是有值得感谢的材料。」

## 讲的人连名字都是借来的

一九〇九年祖德曼的《猫梯》芬兰语译本里，主角从军时叫下士 Baumgart，五年前从同一个地方逃出来时是年轻的 Schranden 伯爵，两个名字都是他的:

Vapaaehtoista jääkäri Baumgartia, joka maaliskuun 5 päivänä 1813 ratsasti Königsbergiin, ei kukaan tuntenut nuoreksi vapaaherra Schrandeniksi, joka täsmälleen viisi vuotta takaperin oli sieltä lähtenyt omaa häpeäänsä pakoon. Ja kuitenkin niiden joukossa, jotka

被审的是叛国罪，而罪证就是那座桥——七年前，侯爵正是从这座桥上把法国人带进 Schranden 城、追着普鲁士人的背去的:

»Kissanporras näet on tie, jota myöten parooni vuonna 7 vei ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan miehittäneet, preussilaisten selkään. Schrandenin päällekarkauksesta lienet ainakin kuullut--siitähän kerrotaan joka kalenterissa.»

这座桥白天是石阶，夜里在水面里映出一整个花园，最后成了村民带着枪、斧与镰刀伏击的刑场; 一座桥，三种用法。可名字也一样：被查问时，这句话是这么说的:

»Valitan syvimmästi--mutta von Schrandenin nimeä ei ole luetteloissa.»

「我万分抱歉——可是 Schranden 这个名字不在名册上。」对方又问:「那你的名字呢?」全书最后一句更冷:

Lignyssä hänen sanotaan kaatuneen.

「报纸上说他淹死了。」——一辈子用假名活着的人，连死都要由报纸来报，而报纸并不知道那是谁。这本书从头到尾把讲的人和被讲的人拆成了两个人。

## 刚讲完就被抢走

《九个断片的梦》里，酋长 Urmas 二十年前割臂立誓，要把散居的家族磨成一个「整体」; 二十年后他向全族宣布这个整体已经完成，而代价是一个赤脚打水的姑娘被拉去撑船，就此溺死在渡口。他站在族人面前把这件事讲出来:

Tämä, Mervian miehet, on tarina siitä kuinka sirpaleita kansaksi

「梅尔维亚的人们，这是一段关于碎片如何被磨成民族的故事。」他举起手要喊「梅尔维亚万岁」，话没说完人已经扑倒在地:

_Kohottaa kätensä ja huutaa, mutta kaatuu äkkiä suulleen, kirkas verisuihku ruiskahtaa suusta lattialle.--Toiset seisovat silmänräpäyksen kivettyneinä, rientävät sitten luo._

真正把这本书收尾的不是他。那个白发的年轻人走过来，对着他的尸体说出全剧最重的一句:

Kääntyy kasvoiltaan lumivalkoisena vainajaan päin_: Tulimme sinua vangitsemaan--sinut vangitsi toinen voima. Kiitän teitä siitä, jumalat--kiitän teitä siitä armon langasta, jonka minulle itselleni

「我们是来抓你的——抓住你的是另一种力量。」说完他自己也倒下了。最后落到台上的，是奴隶的歌:

orjan nyrkin, orjan nyrkin raudanraskas paino!

## 三种讲述权

三本书里，讲故事这件事都被从「讲什么」里拆了出来。一个讲完先把故事让给别国的亲戚，免得它被当成只属于自己；一个讲的人连名字都是借来的，讲到最后连死讯都归了报纸; 一个把一个民族的故事讲给自己人听，讲到一半，讲的人和被讲的人一起倒下，收场的是被奴役者的歌。

立刺只有一句：讲述权从来不在作者手里，也不在主角手里——它随时会落到另一个人身上，而那个人可能正是被你讲出来的人。

_{通天尺规 · 航道手记 173}

一苇