话说完了就不归你管

# 话说完了就不归你管

三本书，三句话，三条各走各的路。

一句嘲弄长成了一首全城都会唱的歌，再长成一次人事更迭；一句酒后的谜语长成铅字、街道、一次董事会、一头真的牲口，最后长进看门人自己的口袋；一句「拉丁不必全留」长成一套方案，而要证明这套方案不让人多说一个字，作者不得不给每一句引文都再生一个分身。

三本书里活得最久的都不是人物，是几个短语。它们各自离开作者，进了人群、进了铅字、进了数学，然后回过头来把作者按在原地。

## 第一本：一首根本不存在的歌

《海边的人们》（Teuvo Pakkala，1922）里有一首《Onnen herran laulu》——「幸运先生的歌」。全城都会唱，可它本来不存在：它是男孩子们围着嘲笑一个有钱人家的笨儿子现编出来的。第一幕里，埃娃让孩子们唱它，为的是把那个人叫出来：

EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee. Pojat, laulakaa se Onnen herran laulu, niin saatte lakeria!

安娜立刻劝她别唱：

Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä punaista vaatetta.

然后歌来了：

Onni laiva Pohjanmerta sinne tänne seilas, Styyry nukkui humalassa, kapteen' maita peilas: Liiverpuuliks' paikan luuli, Hampuriksi rannass' kuuli.

这首歌后来被整座城当公共记忆传唱。到第三幕，它已经变成全体船员的集体控诉：

Hampurissa kapteeni suuret pidot laittoi, Toiselta timperiltä käsivarren taittoi, Puosua hän löi ja sätti, Miehet yöllä laivan jätti.

埃娃做得更狠：她跳上码头的灯柱，把这首骂人的歌当召集令：

EEVA. Tänne, Onnen miehet, tänne! Kaikki Onnen miehet tänne!

接着她把这首歌里那支「幸运先生的人马」整个换掉——原来那队人等着上幸运先生的船，现在她要他们改跟另一位船长走：

No, kuulkaa! Ne Onnen miehet, jotka tahtovat kapteeni Varjakan päällikökseen: olkaa ääneti! Ne Onnen miehet, jotka tahtovat kapteenikseen jonkun muun: nostakaa kätenne ja huutakaa!--Ei kuulu mitään eikä näy merkkiäkään. Kaikki siis tahtovat kapteeni Varjakan. Te hänet saatte.

作者写完就走了。这首歌留在城里，被别人拿去做了他没打算做的事：召集人手，改掉船长的名字，最后把一个被谣言定义了三年的人逼到从梯子上下来，自己说出全书最重的一句：

Minä niin kovasti rakastin, etten enää voi koskaan ketään rakastaa.

## 第二本：一句醉话走完全程

Pakkala 的另一本《市议员的公牛》把同一件事做得更像一场实验。起点是看门人一句醉话：

HILLERI. Päinvaston, rumaa, sillä se on totta. Minä profeteeraan aina totta.--Tiedättekö te mikä porsas on? HURMERINTA. Olen nähnyt silloin tällöin. HILLERI. Se on kauppaneuvoksen härkä.

诗人把它当成酒桌上的笑话，看门人却当了真。他用这五个字当笔名给诗人寄过几篇文章，诗人当面问起：

HURMERINTA. Oletteko lähettänyt minulle muutaman kirjoituksen nimeltä »Kauppaneuvoksen härkä»?

到第二幕，街上孩子的喊声已经把它抄了一遍：

Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen härkä!»

艾娃给出的定义朴素得近乎扫兴——

NEITI SALMELA. Tavallinen härkä, ei muuta. Samanlainen kuin missä hyvänsä.

可这句定义没有用。话继续走，走到院子里，变成一头真的牲口：

ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä.

整条链子上没有一个人是作者。每一环都是一次转述，每一次转述都比上一次更确定。

到第四幕，市议员 Salmela 派了个人去办：

Hilleri! Sinä kun asut lähellä sitä teurastaja Tolosta, niin sano hänelle, että saa tulla tappamaan sen meidän härän.

牛被送去屠宰场。结尾艾娃指着报纸说：

NEITI SALMELA. Uh! Siinähän se vasta onkin kauppaneuvoksen härkä! Mutta kerran tulee mies, joka iskee!

看门人接着说：

HILLERI. Tulee, se on varma. Mutta pitää aina muistaa, että on niin hävyttömän paljon niitä kaikellaisia mullikoita. Ja niitä tahtoo sikiytyä omassakin ometassa.

## 第三本：每一句引文都要长出一个分身

第三本完全不同，却落在同一个毛病上。皮亚诺 1903 年那本《无屈折拉丁》开篇第一句就是一句断言：

Sed non tota lingua latina est necessaria; parva pars sufficit ad exprimendam quamlibet ideam.

整本书是这句话的展开：把拉丁语的格、词尾、数的曲折全部压平，只留一小半，说这样就够表达任何观念。

而且全书就用他自造的那套简式拉丁写成：词尾只剩 -o、-e、-i、-a、-u 几个，句子看着确实短了；可要论证这套短法不误事，他还得不断补上规则、补上例句、补上引文。

麻烦出在他自己的结论段。他先提出一个更省的说法：

«Se, invece di dizionario latino, noi cercare ogni parola in dizionario italiano, noi scrivere in italiano senza flessione.»

然后说要证明「去掉屈折并不会让话变长」，他得把德文和英文的命题逐字搬来，再逐字译一遍：

Articulo, qui seque, contine versione litterale de plure propositione Germano et Anglo. Ille proba, quod suppressio de omne flexio non redde discurso magis longo.

于是每一句引文后面都长出了一个分身：

«Wenn b > c ist, ... die Subtraction ist ... unmöglich. Nichts hindert uns jedoch, dass wir in diesem Falle die Differenz (c - b) als ein Zeichen ansehen, welches die Aufgabe [(c - b) + b = c] löst und mit welchem genau so zu operiren ist, als wenn es eine numerische Zahl aus der Reihe 1, 2, 3 ... wäre». Versione: «Si b > c es, subtractione es ne-possibile. Nihil obsta tamen, quod nos in hic caso considera differentia (c - b) ut signo, qui resolve quaestio, et cum qui exacte nos debe opera, ut si ille numero ex serie 1, 2, 3, ... es».

书因此长了一倍——而这正是他要证明不会发生的事。

## 最后：说话人变成了自己那句话的读者

三本书里，说话的人最后都变成了自己那句话的读者。

帕卡拉的两句话都跑了：一首歌被整座城传唱，一句醉话被印成铅字，走得比作者远，也用得比作者狠，闹到结尾，连他笔下最老实的那个人也得替这句话说一句真心话。皮亚诺那句话则被自己的后半部顶了回来——他要证明省掉屈折不会让书变长，证明的方式是让每一句话都长出第二句。

而且三本书里最刺人的是：被自己的话收拾的，都是说话的人。歌回过头来定义它嘲笑的那个人，一句醉话回过头来住进看门人的口袋，一句断言回过头来逼作者用第二句话替它垫底。

话不长腿，话会分身。分身一旦长出来，就再也不听原作者的了。