Kaksitoista kuukautta

Tammikuu (L63) ... Helmikuu (L127) ... Maaliskuu (L227) ... Huhtikuu (L316) ... Toukokuu (L446) ... Kesäkuu (L530) ... Heinäkuu (L649) ... Elokuu (L763) ... Elokuun lopussa (L792) ... Syyskuu (L970) ... Lokakuu (L1076) ... Marraskuu (L1141) ... Joulukuu (L1175)

Käännyin; siinä oli nuori lääkäri, naapurini ystävättäreni päivällisiltä. Hän asui siis tuossa unohtuneessa puutalossa, ja hänen ikkunansa avautui puutarhaan päin. (L384-L386)

Ajatukset liikkuvat vyöryävässä sekasorrossa nyt, kun teen tilinpäätökseni vuoden viimeisenä päivänä. / Kirkas ja kylmä on talviyö, kalpeita ovat kuvat niistä ihmisistä, joita olen kohdannut — nyt kun ne kulkevat sisäisen katseeni sivu. Hänelläkin, jota rakastan, on harso silmillä, mutta lempeni elää. (L1304-L1309)

Hänen mielipiteensä ovat ehkä oikeat, mutta siitä huolimatta uskalsin mainita Michel Servet'in, jonka nero arvasi yhden elintoiminnan salaisuuksista. / Ehkäpä se johtui turhamaisuudesta, että ilmaisin hänelle tietoni Servet'istä, mutta siinä tapauksessa sain kyllä rangaistukseni, kun seuralaiseni antoi asiallisen ja käytännöllisen vastauksensa: / »Eihän häntä oikeastaan voida lukea lääkäreihin.» (L288-L297)

Asun pienen, hienon mummon luona, jolla on päivänpaisteinen luonne. Hänellä onkin reseedakukkia ikkunoilla ja vaaleat verhot Vanhoja mahonkipuisia huonekaluja peittämässä. (L90-L92)

Etsin avarasta maailmasta ystävää, joka tahtoisi minua kuulla, kun kerron miksi tulinin tähän suureen kaupunkiin ja kuinka langat elämäni kankaassa punoutuivat yhteen täällä. (L56-L58)

»Jumala, anna minulle kärsivällisyyden ihana lahja», rukoilin minä ensi iltana tänne tultuani, kun seisoin ikkunani ääressä ja katselin alas kadun sumuisen himmeään äärettömyyteen, ja ajattelin, että aivan tuon näköisenä oli tulevaisuus edessäni. »Jumala, anna minulle kärsivällisyyden ihana lahja.» (L118-L122)

Maljani on täysi muistojen primuloita, jotka eivät koskaan kuihdu. / Loppu. (L1324-L1326)