Heittääpi suolavettä - ynnä muutakin

Huvilanvahtina. »Heittääpi suolavettä, heittääpi». Korpilaki. Kaasusota. Keskeytynyt hirvenjahti. Praasniekoilla. Kyllösen Riston lintulangat. Kelovaaran musta karhukoira. Upseerin ahteri. Lampuri. Kihlajaiset. Karhua vitsalla. Änätinpää. Penhatti Hietasen vauhtipuu Aaron kosto. Kalamajalla. Sinikan tarina. (L51-L70)

Ottoa pidettiin yleensä höynäpäisenä, ja sitä hän epäilemättä olikin — ainakin mitä pukeutumiseen tulee. Ei talvellakaan, saati sitten kesällä suostunut hän käyttämään muuta vaatekappaletta kuin säkkiriekaleen, joka roikkui toisella olkapäällä. Tuuheavillainen, kuparinruskea rinta paistoi paljaaltaan, eikä alaruumiillakaan ollut muuta verhoa kuin luonnollinen harvahko karvapeite. (L218-L223)

"Saisinkohan minä lainata sitä Keskisuonta." (L216)

Huvilanvahtina: Nyt ne menivät, pois lähti koko kesäinen joukko, ja tyhjyys ammottaa kaikkialla vastaan. Ei sellainen tyhjyys, jonka tapaa autioissa, kylmilleen jätetyissä huviloissa. (L74-L77)

Silloin oli syksy ja sunnuntaiaamu. Päivämäärää en tarkalleen muista, sillä äiti piti muna-allakan omissa heteissään ja minun aikani kului muutenkin. Perunat oli kuitenkin jo nostettu maasta ja koivun lehti alkoi kellistyä. (Muualla kyllä sanotaan, että lehti kellastuu, mutta pornaislainen sen samalla myös kellistää, niin että minäkin annein sen kellistyä.) (L514-L519)

Huvilanvahtina: Nyt ne menivät, pois lähti koko kesäinen joukko, ja tyhjyys ammottaa kaikkialla vastaan. Ei sellainen tyhjyys, jonka tapaa autioissa, kylmilleen jätetyissä huviloissa. Niissä käydessään tuntuu siellä vallitseva autius ikäänkuin luonnolliselta, tuntuu kuin ne eivät voisi sen kodikkaampia ollakaan. (L74-L81)

Korpilaki: Kuka on ottanut insinöörin rahat? Ei kukaan vastannut, kaikki katselivat vain toisiaan. / "No, sitten pojat, reput auki ja vaatteet pois päältä, niin kyllä varas löytyy." (L451-L455)

Kun joukko taas illalla palasi leiripaikalle, ei Aatua siellä enää ollut. Puolissapäivin oli hän vetänyt vaatteet päälleen ja sanaa puhumatta lähtenyt pohjoista kohti. Mutta kun oli päässyt pari kivenheittoa leiriltä, oli kääntynyt vielä ympäri, nostanut nyrkkinsä ilmaan ja karjaissut käheästi kuin huuhkain: "Perlkele!" (L487-L494)