Lapsuuteni muistoja

«Kyllä se on suurimpia paheita ja vääryyksiä mailmassa, että ihminen, joka ei rikkaa ristiin tee, nauttii mitä suurinta maallista onnea ja taas toinen, joka työhön käyttää kaiken voimansa, saa ryömiä suurimmassa kurjuudessa.»

90 — 这一句是全书最重的一次判断, 而且不是作者自己说的, 是鞋匠太太当着一屋子人骂给贵妇人听的: 世界上最大的弊病与不义, 就是一个人不费心挣到满身横财却享用世上最大的尘世幸福, 而另一个人用尽全部力气劳动, 却在最深的苦难里爬行。作者的高明在于他把整本回忆录的立场交给这句民间的话, 自己不补一句评语 —— 一个让孩子出身的阶层自己把话说得比任何理论都准确, 这本身就是这本书最锋利的洞见。扣分也在这里: 洞见始终停在人情往来的层面。1905 年前后的俄国革命、芬兰的女性选举权、土地改革与城市化在书里一个字也没有; 贫困被写得极其具体, 却被处理成一条应当被好心人接住的链条 (鞋匠太太 L881 起、船长寡妇 L908-L914), 而不是一个需要被解释和被改变的结构。故 90。

«Tähän aikaan kertomustani olen varreltani vähän venähtänyt ja ikäkuormaa on hartioillani muutamia vuosia enemmän. Siis pyöräytän menemään eräitä ajastajanrenkaita--ehkä noin puolikymmentä--niine hyvineen. Suo siis lukijani hyppäykseni anteeksi tämä kerta--ei ole pitkä aika toiseenkaan!»

82 — 这是全书唯一一次作者出面说明自己的时间框架: 他说从上次讲到现在, 自己又长了几岁, 所以这一次要转动时间之轮, 大约再往回转五六次, 请读者原谅他跳来跳去。全书的骨架其实就是这一句加七行五星分节符 (L861 / L1044 / L1596 / L1760 / L2081 / L2622 / L2651) 切出的八段: 春天游戏与乞讨、母亲的病与接济、骨头生意与贫民院、饥荒与冬天、学校与手艺、赴赫尔辛基的告别。框架朴素到几乎等于没有, 但它诚实: 回忆录本来就该按季节与年龄走, 而不是按主题编排。扣分在于: 全书没有扉页的年代、地点与题献, 读者直到 L2083 才知道这些场景已经过去了好几年, 直到 L2836-L2838 才看到作者给出的时间跨度 (十二年前他站在原地看别人出发), 直到 L2655 才知道「明天我们去赫尔辛基」才是叙述的当下; 两种时态 (童年的现在时与成人的追述) 交错使用而从不做标记, 读者要自己拼时间轴, framework 因此只能给到 82。故 82。

«Ensimmäinen hallitsijansa, tahi oikeammin hallitsijattarensa, oli kuvernöörin neiti, joka hallittuaan niitä lyhykäisen ajan näki ne armossa arvolleen kelpaamattomiksi, luopui vallastaan ja antoi omistusoikeutensa joululahjana piialle, ja hän taas puolestaan käytettyään niitä hyödykseen, kunnes ne tulivat hänelle hyödyttömiksi, siirsi hyväntahtoisuudessaan käyttövallan minulle.»

94 — 这一段是全书证据力最强的地方: 他先说鞋是自己穿的第三代主人, 然后一路把所有权链数给读者听 —— 第一任主人其实是那位省长的女儿, 她穿了很短一阵就嫌它们配不上自己的身份, 把所有权当圣诞礼物送给了女佣; 女佣用了一阵, 鞋对她又变得毫无用处, 于是她出于好心把使用权转到了他手里; 他走的时候正是穿着这双鞋, 穿着那双省长小姐当年跺过的鞋走在完全不同的路上 (L281-L282)。一双鞋把官僚、慈善与乞讨三级串成一条实物链, 无一字评论。同一密度贯穿全书: 五个拿卢的面包 (L2273-L2274)、每人手里两马克 (L1522-L1524)、十八马克一瓶的香槟 (L2000)、第五根在缝纫的手指 (L237-L243)、最后一支尖头铅笔 (L2816-L2817)。扣分在于这些数字全是亲历者的精确记忆, 从外部无从复核, 也没有任何旁证可以并列, evidence 给到 94 是因为它极少有, 而不是因为它可验。故 94。

«Jaakko lukujensa ohessa teki pientä suutarintyötä raha-ansiokseen. Hän paikkaili ja puolipohjaili saappaita. Olkoon mainittu hänen kätevyytensä osotteeksi että hän oli tehnyt eräänä joulu-aikana itselleen pieksusaappaat kokonaisuudessaan. Juuso oli oppinut siirappimällien teon ja niillä hän teki hyviä kauppoja. Kirjansitomatehdas oli heillä yhteinen. Siinä pantiin kansia kirjoihin ja tehtiin kirjoitusvihkoja.»

81 — 这是全书最实在、也最容易被读错的一课: Jaakko 一边读书一边做些补鞋的零活, 亲手给自己做了一双毛面短靴; Juuso 学会了熬糖浆糖, 靠这个做买卖; 两个人合开了一个装订作坊, 给书本贴封面、做写字本, 而这间作坊唯一的「尊贵的顾客」不过是他们自己和同学。换句话说: 一个穷孩子能变成什么样的人, 取决于他手上有没有一样可以立刻兑现的手艺, 以及有没有一间能接住这门手艺的小作坊; 而这门手艺必须和上学并行, 因为不并行就只是另一个乞儿。作者从不把这总结成道理, 只把人和活计摆在那里。扣分在于: 书里没有给任何方法、步骤或建议, 而且这条路明写不可复制 —— Jaakko 要靠教区接济才能有学上 (L2105-L2109), Juuso 要靠父亲的遗产 (L2112-L2115), 两个人都遇到愿意接一把手的贵人, 读者复制不了。实用价值是文献性的, 不是可操作的, practicality 因此停在 81。故 81。

«Äitini makasi sängyssä kalman kalpeana. Kätensä ojensi hän meille nähtäväksi ja ihmeteltäväksi, kun siinä hänen mielestään oli vaan neljä sormea. Huomasin että peukalo oli koukistunut kämmenen alle, jotta hän käsiselän puolelta kättään katsellessaan ei voinut nähdä sitä. Tämän viidennen sormen ihmeellisen poissaolon selitti hän meille siten, että se oli ompelemassa ja illalla kuuluu tulevan kotia ja tuovan ruokaa tullessaan.»

91 — 这几行把全书的写法演示了一遍: 孩子先看见一个物理事实 —— 母亲把手伸出来给他们看, 在她看来那上面只剩四根手指; 接着孩子注意到大拇指被蜷到掌心底下, 所以她从掌心那边看不见它; 最后母亲给出一个家庭内部的解释: 那第五根手指正在缝纫, 到了晚上会带着吃的回家。作者把三件事 (孩子的观察 / 母亲的说法 / 叙述者的沉默) 叠在一处而一句评论都不加, 于是病人、病与家的窘迫一起浮出来。这是本书的语言策略: 让事实自己承担重量。全书的文体也是这么搭的 —— 民谣四行体 (L475-L481 / L1350-L1353)、贫民院那一句把三代人排成一列的排比 (L1419-L1430)、精确到个位的算术 (L2273-L2274)。扣分在于: 全书对话一律以双连字符起头, 加上十九世纪末芬兰语的旧正字法与教会芬兰语词形, 母语读者要适应, 非母语读者更难; 而且书里的幽默常常拿穷人和跛子当笑料 (Vanhan Aatami 老乞丐 L1546-L1565), 这一点与它自己的同情心互相矛盾。故 91。

«Nälkä heilutteli vielä kuolon kalpaansa, vaikka ei enään niin suurella voimalla. Heikommat olivat jo suurimmaksi osaksi kaatuneet, jälelle jääneet olivat niitä, joilla oli lujemmat voimat ja paremmat varat kestämään nälän ahdistusta ja tullut kevät elähytti nyt näitä toivolla paremmasta ajasta.»

89 — 这几行是全书最深的一笔: 饥荒的镰刀还挥着, 但已经不那么有力了; 撑不住的人大多已经倒下去, 剩下的那些人有更结实的身体和更厚的家底可以熬; 春天带着希望来, 让这一批人活过来。作者不写机制, 只写筛选, 而筛选本身就说明了机制: 在同一条街上, 差的不是运气, 是身体和家底。全书的纵深因此是立体的 —— 往下有讨饭的孩子 (L266-L284)、铺路石匠 (L1592-L1594)、失去小屋的 Aho 一家 (L1240-L1261)、沦为乞丐的 Antti 一家 (L1255-L1261)、醉死的 Korhonen (L1454-L1457)、夭折的弟弟 (L1936-L1941); 往上有前来查看情况的贵妇人 (L972-L1006)、领事府 (L2072)、海关楼 (L2835)。扣分在于纵深几乎只在这一个街区里展开, 省长、领事、军官与上流社会只以门缝、背影和童谣里的口号 (L468) 出现, 没有一个人真正开口; 城市作为整体几乎没有被观察, depth 因此给到 89。故 89。

«Nimitettäköönpä millä nimellä tahansa sitä uskonlahkoa, johonka nyt isäni kuului, ja sanottakoonpa sen uskonperusteista mitä hyvänsä, vaan isäni inhosi viinaa, askaroitsi ahkerasti työssä ja rakasti hellästi perhettään.»

88 — 这是全书可信度最高的一次操作: 有人说他父亲成了吵嚷的宗教徒, 有人说他父亲成了信徒; 作者把两种说法原样摆出来, 随即说, 那教派叫什么名字、其教义如何都说随你们, 但有件事我可以担保 —— 我父亲憎恶酒, 勤恳地做活, 温柔地爱他的家人。他既不替父亲的改宗开脱, 也不让父亲早年的荒唐 (L2028-L2032) 来定罪, 只写下他自己肯作证的那一部分。同样的诚实贯穿全书: 母亲在病中叮嘱孩子勿以他人的饥饿换取自己的饱足 (L894-L906), 他自己拒绝把富家女仆施舍的面包说成死人那份施舍 (L1923-L1932), 鞋匠太太骂贵妇人那段也照样被原样记下 (L982-L1006)。扣分在于: 这一切都是十几年后由那一批玩伴里唯一走出来的人执笔写的, 他自己在结尾提到读者会原谅他的跳跃 (L2085-L2087), 却从未把这本书当作一份需要自我审视的证词来写; 幸存者的视角没有被质疑。故 88。

«Vaan maamme täänaikaiset olot tunnet itsekin, lukijani. Miten onkin, niin pysytään vaan siinä luulossa, että kun kerran hallitus on kansan huoneenhallitsija, niin tottakai se täyttää kansan tahdon ja tarpeen ja katsoo sen parasta!»

85 — 这是全书最锋利也最被压低的一句政治判断: 城里这年秋天开了两所更高的中学, 一所是老的、国库的、说统治者的语言的, 另一所是芬兰语、由私人出钱办的, 钱还是从私人公民手里一点点抠出来的; 紧接着作者转向读者说, 我们国家眼下是什么样子你们自己清楚, 不知怎么大家仍然抱着那样一种想法, 仿佛一旦政府成了人民之屋的主人, 它就自然会顺从人民的意愿与需要、替人民把事情办得最好。这句话写在内战刚结束的 1921 年, 正对着社会民主党以「人民之屋」为名的政治纲领, 而作者既不点名任何政党, 也不展开任何论证, 只是把它塞进一句闲话里。相关性的另一面是这本书记录了一个阶层的诞生: 一所私立芬兰语中学, 收的多是牧师的儿子、农民、小佃户和工人的孩子 (L2098-L2104), 出来的正是后来构成这个国家知识阶层与政治精英的那批人。扣分在于: 政治只此一句, 且从不指名; 书里那套小城的公共文化 (童谣、乞讨的规矩、海关楼前的送行) 在出版时已经过时, 当代读者需要自己把 1921 年换算成今天。故 85。