Torquato Tasso

«He kiistaan yltyi, Tasso miekan veti, sai veljes eroon heidät. Tasso näyttää tään riidan alkaneen, Antonio vapaana käy ja ruhtinaansa kanssa saa keskustella; Tasso sitävastoin on yksin, huoneeseensa tuomittuna.»

这一段是全剧因果的枢纽, 而且是被第三幕第二场由一位目击者转述出来的: 争执升级, 塔索拔剑, 公主的哥哥把两人分开, 安东尼奥获准与公爵说话, 而塔索被关进自己的房间。一句转述同时交代了起因、爆点、当下的处置与主角的孤立, 全剧后半的四件事 (公主的否认、安东尼奥的调停、幽禁、最后的出走) 全部挂在这六个动词上。扣分也在这里: 拔剑这件事从头到尾没有被正面演出过, 观众永远只从转述与自述里听到它, 而塔索自己在幽禁中给出的版本 (L3147-L3148) 与公主转述的版本并不完全一致; 加上第五幕收束在出走而非和解, 情节是有骨头的却始终没有合拢。故 86。

«Sen hyvin teit! Tuo häntä kaunistaa, kuin seppel laakerinenkaan ei voisi. Kuin luonto kirjovaippaan vihantaan povensa peittää pohjattoman rikkaan, niin hänkin kaiken sen, mi ihmiselle suo ylevyyttä, rakastettavuutta, tarinan vaippaan verhoo kukkeaan.»

这一段是全书人物描写的最高工艺, 也是它的伦理底牌: 安东尼奥先把话捧满 (说塔索比桂冠更好看), 接着用一整段的比喻把诗人拆开——自然把书卷封面下无底的富足遮住, 于是塔索身上所有给人以尊严与可爱的东西 (经历、理解、满意、精力、感觉、对真善的纯粹领会) 都活在花环底下, 人不过是包着书的花纸。人物不是被介绍出来的, 而是被一座宫廷的祝酒辞造出来的: 谁在什么时候、以什么身份赞美他, 就决定了他在这个世界里是什么。加之塔索在第四幕两场独白里把自己当病人来诊断 (L3446-L3454, L3831-L3930), 全剧的人物层因此不止是互相说话, 而是互相解释, 故 90。

«On varoitukses oikea, sit' olen jo miettinyt. Ma valepuvun otan, ma kuljen sinne, halpa paimennuttu tai pyhiinvaeltajan vaippa yllä. Mä hiivin läpi kaupungin, miss' yksi tuhanten vilinään voi hyvin piillä. Mä riennän rantaan, löydän veneen sieltä, ja hyväntahtoisia miehiä, Sorrenton talonpoikia, jotk' ovat kotiinsa markkinoilta palaamassa,»

这一段是全剧节奏的缩影, 也是它的病灶。塔索在公主面前决定出走, 于是把整套计划一口气说完: 换伪装 (牧童或朝圣者的破袍)、在千人的城里藏身、跑到岸边找船、找好心的索伦托农人搭伴回乡, 乃至进城后怎么在姐姐科尔内莉娅家门口问路 (L4386-L4393)。歌德用台词代替行动, 让主角在最后一刻把整段未来一次预演出来, 场面因此走得极快, 可惜是纸上走快。另一头是第四幕第三场与第五场两段各约百行的独白 (L3442-L3540, L3828-L3933), 舞台在主角的自说自话里几乎静止; 而第一幕第一场由两位女性在花园里谈了将近三百行才把诗人的轮廓描出来。整体是慢起、骤停、再骤起的结构, 读起来像三段而不是一条线, 故 82。

«Vaan niin valmiit pettämään olemme itseämme, kunniaa hylyille suomaan vasta-kunniasta. Ei toistaan tunne ihminen. Ei muut kuin kaleeriorjat, jotka läähöttää lähekkäin kytkettyinä samaan penkkiin; ne tuntee toisensa, joist' yksikään ei voi mitään vaatia, ei menettää; joist' itsekukin veijarista käy ja vertaisensa veijariksi arvaa. Sensijaan kohteliaina toisiamme me väärin arvioimme, jotta myös he puolestaan meit' arvioisi väärin.»

这是全剧语言最硬的一段。塔索在狱中把被人欺骗这件事推到底: 人在荣誉上比谁都能骗自己, 结果彼此根本不认识, 倒像锁在同一张长凳上的苦工互相打量, 因为同一条链子上的人既不能要求什么也不能损失什么, 于是各自把对方当骗子, 再把邻座也当骗子; 而正因彼此客客气气地互相误判, 对方才同样误判自己。整段靠句号而不是靠句法推进, 一句接一句把矛头转向全体, 是标准的格言式短句连缀。芬兰语译文把这套长句压得更见棱角, 十九世纪旧正字法的省写与叠字符号原样保留, 读起来有一种硬朗的旧派质地, 扣分只在个别比喻过长、翻译腔偶尔压过原文的节奏, 故 91。

«Te, veljesi ja sinä, yhdistätte mont' arvoistanne kättä keskenään, ja suurten isäin arvoiset te ootte. Tääll' loisti kirkkahaksi syttyneenä jo valo tieteen, vapaan ajatuksen, kun raakalaisuus muuta maailmaa»

这一段把费拉拉的宫廷写成一个有产业、有谱系、有行会的世界, 而不是一片风景: 公爵与公主两位都够得上「大人们的父亲们」的身份, 宫廷的价值靠祖先的名号兑现, 而这座城里的亮处是知识与自由思想, 只是欧洲别处还困在黑夜里。译者在书后另附十五条注释, 把这个世界的坐标一条条钉住: 维吉尔是塔索的榜样 (L4789)、埃斯特家族两代人的称号 (L4790-L4791)、阿尔丰索二世的在位年份与塔索入宫之年 (L4794-L4796)、安东尼奥先任哲学教授后任国务秘书 (L4797-L4798)、教皇格列高利十三世与费拉拉的教产地位 (L4801-L4802)。扣分在于这个宫廷只以礼物的形式被看见: 花环、宴会、庇护与驱逐, 没有一次劳动被写出来, 诗人靠谁吃饭、被谁卡住, 在五幕里始终是空白, 故 88。

«Pois näiltä mailta kaipaa katseensa; ja korvans' yhteissoinnut luonnon kuulee, mit' tärjoo aikakirjat, elämä, hän kohta siihen kiintyy sydämellään: hän hajallisen kokoo mielessään, tunteellaan elottoman elävöittää. Hän usein halveksitun koroittaa, mi ennen arvon sai, sen tyhjäks näyttää.»

第一幕第一场没有让主角登场, 而是先让两位女性在花园里给维吉尔与阿里奥斯托的胸像编花环, 同时用一整段把一位尚未出场的诗人写成传说: 他在别处流浪, 用耳朵去听自然与年鉴, 把无生命的东西在想象中复活, 还常给被人轻视的东西加上一顶桂冠。这是极老练的开场手法: 缺席者先被传说占满, 读者带着一份画像等他进来, 于是他在第一幕第四场 (L842 起) 真正出现时, 全场已经有了他的重量。扣分也在开场的迟缓: 花园里那场对话从 L86 一路谈到 L382 才把两位女性送走, 而舞台说明里那两尊诗匠胸像 (L76-L77) 的暗示远比此后三百行的闲谈有力; 全书的钩子是埋得稳, 却埋得太久, 故 84。

«Mun tunnustaako pitäis: kukaan mua ei vihaa, vainoa, ja kaikki vilppi ja kaikki salajuonten kudokset on omain aivojeni kuvitusta! Mun tunnustaako pitäis: väärin luulen ja vääryyttä teen miehille, jotk' ei sit' ansaitse. Niin tehdä hetkellä, mi täysin tuopi päivän valkeuteen mun oikeuteni sekä muiden vilpin!»

这一幕是全剧最反常规的地方: 主人公自己站到审讯席上, 把迫害他的整套阴谋指认为自己头脑的产物, 并要求自己公开认错, 承认自己错怪了并不该被这样对待的人。十八世纪的宫廷剧习惯让君主来裁断诗人的命运, 歌德把这场裁断搬进主人公的内部, 让主角成为起诉自己的原告; 这一搬动也把全剧的结构倒转成两条并行的线——外面是公爵、安东尼奥与两位女主角的处置, 里面是塔索一次比一次更严的自检。同一场戏里他又能确切地认出谁是骗他的人 (L3471-L3479)。扣分在于这套心理手术没有落到一个可操作的结局上: 主角的自省最后只换来出走, 没有任何结构性的东西因他的自省而改变, 创新停在心理层而没有推进到制度层, 故 89。

«On rikki peräsin, ja laiva ruskaa jo joka puolelta. Pois repee pohja mun jalkojeni alta! Sinuun tartun ma käsin molemmin! Niin kallioon, tuhoutuessa purren, puristautuu lujasti vielä viimein laivamies.»

收束是一幅画而不是一个判决: 船底破开, 主角在沉船里抓紧岩石, 像最后一个水手那样把自己钉在礁上。整部戏到这里既没有被赦免也没有被判死, 第五幕里刚刚发生的强吻与被擒 (L4551-L4564) 也悬在半空, 观众被留在一个没有结论的姿势里。这是有意的: 诗人保住的是姿态而不是出路, 歌德拒绝给宫廷剧一个圆满的和解。扣分也在这里——结尾把五幕积累起来的所有具体纠葛 (公主的拒绝、安东尼奥的调解、两次自我审判) 一并放进一个比喻, 图像极强, 交代却极弱, 读完之后留下的是余韵而不是结果; 而且译本的书名是剧本名而非篇章名, 芬兰读者拿不到「结局」这个词的任何提示, 故 87。