Sanomalehtimiesajoiltani

«Hän koettaa, hän tekee parastaan, hän antaa kaikkien huutaa ja huutaa itse mukana. Hän kasvattaa itselleen sielun jokaista asiaa varten ja ajaa jokaista niistä koko sielullaan. Mutta kun hän sitten palaa yöllä kotiinsa toimistosta ja arvostelee itseään ja arvostelee muita, niin ei hän voi aivan itsestään syntyneeseen kysymykseen: »mikä paras»? olla vastaamatta: »kaikki paras!» Mutta sehän on järjettömyyttä! selviää hänelle. »Jos onkin, ei se ole ainakaan minun järjettömyyttäni.» Ja niin on epäilijä ja irvistelijä hänessä valmis.»

这一段是全书最锋利的一处自省: 记者为所有事业同时出力, 白天把每件事都当成唯一能救国的那件, 夜里回家面对自己提出的「哪一条最好」却答不上来, 只能答「全都最好」, 而这句话本身就是荒谬; 荒谬一旦成立, 怀疑者与旁观者就一起在他身上长成。七篇回忆录本是对一生成就的自述, 到第七篇却转成了对「新闻人如何被自己的事业耗空」的分析, 关键在于这个判断是用他自己的失眠和疲惫做出来的, 不是靠说理, 因此洞察有血有肉。扣分处在于它仍停留在个人经验层面, 没有接着追问制度如何批量制造这种自我消耗。故 88。

«Tässä tarjotun nidoksen jatkoksi--se on Otava, joka yhä puhuu--olisi aikomus raapia kokoon toisiakin, jotka tulisivat sisältämään, paitse kuvauksia ulkomaan matkoilta, päivän politiikkaa ja polemiikkaa, kirja-arvosteluja ja sen semmoista--jos näet ystävällinen yleisö ei jo tätä ensimäistä käännytä veräjiltään takaisin.»

序言把这一册放在一个明确的结构里: 它是三份材料中的第一份, 出版者已经备好下一册的打算, 而这一册本身是报馆旧稿, 集法自陈为「私人信件的合集」。有了这一层交代, 后面的议会速写与旅行随笔才不至于散落——它们都是同一个人在不同位置上写下的稿子, 而不是随便凑起来的短篇集。框架的价值还在于它替读者预设了期待: 旧文字的价值在于给时代留下几张散景, 而不在于替后人下结论。缺点是全书没有为旅行部分和议会部分单独交代选稿标准, 目录上的分期只是题材分类而不是解释, 读者仍要自己判断哪些篇目属于主线。故 86。

«Tutun miehen luvalla pääsen sinne pistäytymään. Useita kymmeniä naisia ja herroja istuu siellä tulisessa työn touhussa. Toiset lukevat läpi ja pudistelevat yhtämittaa sisään lentäviä lehtiä, joihin puhujain sanat ovat pikakirjaimilla merkityt. Naiset istuvat ompelukoneiden näköisten koneitten ääressä, soittavat sormillaan niissä olevia näppäimiä kuin pianoa sen mukaan kuin toinen ääressä istuva sanelee. Ja vähä väliä valuu kuin vaatetta tuosta koneesta liuska liuskan perästä, joihin on painetuilla kirjaimilla puheet kirjoitettu kirjapainoon lähetettäväksi. Ennen kuitenkin tulee kunkin puhujan lausuntonsa tarkastaa, ja jos hän vähän kauvemmin puhuu, saattaa hän puhumasta herettyään jo saada alkupuolen puheesta käsiinsä.»

作者写议会时用的是记者的办法而不是文学家的办法: 他数清房里有多少人, 写女速记员坐在缝纫机大小的机器前用手指按键、像弹钢琴一样, 写油墨带不断从机器里吐出来送去印刷所, 最后还写出发言人的原话要回头核对、说长了就可能接错。这段的可信度来自细节的物理性——机器的尺寸、油墨带、核对程序都是可以清点的实物, 不是修辞。也正因为写的是这些程序, 一篇关于「国会议事」的散文就变成了关于「当时如何制造出国会议事记录」的报道, 顺带也证明了作者确实到过现场, 而不是靠二手材料拼贴。故 89。

«Kolmas syy--aika, jonka kuluessa nämä kirjoitukset ovat syntyneet, on niin lähellä nykyistä, että nuoremmalla polvella, halutessaan siihen perehtyä, voi olla hyötyä vaillinaisemmistakin sen sisään viittovista pilkotuksista.»

作者自己给出的实用理由很直白: 这些文字写成的年代离读者足够近, 年轻一代如果想了解那件事, 至少可以从书里那些「指路的小标牌」入手, 省下翻旧报的成本; 他还半开玩笑地说这等于替图书馆的抄写员省下誊抄的工钱。实用价值确实存在, 而且对一个正在形成民族语言的报界来说, 把散在各报的作者自述集中成册本身就是史料工具。问题在于这份实用性止步于「引路」: 全书没有编年索引、人名表、报纸期号对照表, 读者要自己记下每篇的原载出处, 因此作为工具书远不如作为文献好用, 只能给一个偏低的分数。故 78。

«Olen istunut koko yön kolmannen luokan vaunussa ja nauttinut sanomattomasti kuunnellessani pyörien soittamia suloisia skaaloja. Joskus kyllä on ruumis tahtonut solahtaa pitkäkseen penkille ja pää vaipua ikäänkuin varkain seinää vasten. Ja on hetkiä, jolloin olen lakannut kuulemasta, ja silmäni ummistuvat. Kuvailen, että ehkä jo heretään ehkä saan nukkua, tai edes torkkua. Mutta samassa jo saan huomata, että minä olen paneutunut itsensä soittokoneen päälle. Karahutetaan vekselin yli, allani kirkuu ja karjuu, koko piano nytkähtelee ja minun täytyy uudelleen nousta istualleen nauttimaan kotimaisesta musiikista, joka milloin soi rautasiltain bassona, milloin kiilautuu ylös kimeimpään diskantiin lyhyitten kiskojen kohdalla.»

这是全书最好的一段散文: 作者说他整夜坐在三等车厢里听车轮奏出的音阶, 身体想在长凳上滑下去, 头靠着墙像贼一样往下沉, 可手一停曲子就断, 于是又坐起来听那由钢轨低音和短轨尖高音轮番构成的「国内音乐」。这段把一个纯技术现象——车轮接缝的节奏——转成一段身体经验, 作者没有一处自觉的比喻, 比喻却自然长出来, 读起来毫不用力。全书写夜、写车、写声音都不止一处, 而这一处最完整, 语言密度与节奏都到了可以单独摘出来朗读的水平, 是本书在文体上最不可替代的贡献。故 91。

«Kansanvaltaiset harrastukset eivät kukkuloilla saavuta sitä vastakaikua, minkä ne saavuttivat laaksossa. Mutta ne, jotka ovat jääneet laaksoon, alkavat nurista siitä, ett'eivät he enää kuulekaan niitä tuttuja ääniä, joilla heidän paimenensa heitä ennen houkutteli.»

这一段写的是身处山顶的人怎么失去山谷的声音: 人爬上去以后, 下面那些曾经维系共同体的爱好再也回不到原来的分量, 只剩回忆里熟悉的声音; 留在谷里的人则开始抱怨听不见那些声音。作者把这组对调的关系压在一对地形上, 抽象的政治分析因此有了重量, 因为它同时也在说读者自己: 一个离开了某处地面的人, 凭什么要求原地的人继续用原来的方式生活。这段还直接接上了下一段的记者困境, 使「记者」从一个职业名称变成了一个处境的比喻, 是全书深度最高的段落之一。故 87。

«Sen jälkeisenä päivänä kuin kirjoitus oli ollut lehdessä julaistuna, istuttiin »Suuren Suomalaisen» toimistossa suljettujen ovien takana, sillä jo ennen toimitustunnin alkamista oli Sipi käynyt Teotoria tapaamassa. Pieninkin risahdus konttorissa sai meidät työstämme lakkaamaan ja kuuntelemaan. Jo kuului tuttu änkyttävä ääni kysyvän,»

作者记这场冲突时没有渲染情绪, 只给程序: 稿子见报的第二天, 编辑部闭起门来讨论, 因为冲突在上班之前就已经发生, 同事躲到另一间屋子, 屋里的人停下手中的活来听, 只听见那个熟悉的、带挑衅的嗓音在问主编在不在。他写这一节时刻意把日期写明、把地点写明、把在场的人写明, 这是新闻业内部的记法, 也是能被人拿去找原报对照的记法。可信度的高处在于他敢写自己也在场、而且站哪一边; 稍弱之处在于事件究竟如何收场, 书里没有落到可被外人核对的结论, 只留下「记者史上大概不会有第二回」这样的判断。故 85。

«Sain tuosta vielä lähtiessänikin loistavan todistuksen. Kun näkivät, että aloin liikkua lähtöpuuhissa, osotettiin minulle valjastettu hevonen, annettiin ohjat käsiin, pyydettiin ajamaan se pappilan seinään ja jättämään siihen, he sen sieltä noutaisivat. Tein niin, ajoin puolitoista peninkulmaa, vein tavarani asemalle ja sidoin hevosen pappilan seinään. En tuntenut miestä eikä mies minua. Olisivatpa tavat muuallakin maassamme samanlaiset...!»

全书最后写一位素不相识的人把马借给作者, 请他骑到教堂边拴好, 主人自己去取, 事后两人互不相认; 作者用这一笔收束全书, 说要是别处也有这样的风俗就好了。这句感叹在今天读来格外有分量, 因为它问的正是一个记者写了一辈子也始终没有答案的问题: 一个社会的善意到底靠不靠得住。今天读这本书的人会注意到, 那个「记者必须为所有事业同时服务」的位置早已换成了别的东西, 但记者如何在利益与立场之间保持那种近乎笨拙的诚实, 仍然是同一个难题。扣分在于它终究是一册旧文结集, 没有当代读者可以在书里直接读到的后续。故 84。