Vaaralla: Kuvia laitakaupungilta

»Jumala asetti sen niin, että Fiinan piti sattua juuri siihen ilmoittamaan, että Montinit tarvitsevat lehmän. Enhän minä muuten olisi tiennyt.»

这一段是全书最能说明"结构"的地方: 牛不是被逼到绝路后的决断, 而是一场被称为"恰好"(somasti) 的机缘——屠户拉希卡宁不收怀孕的牛 (L6114-L6117), 偏偏蒙特林家的女仆皮里兰家的菲娜也在那儿, 说了句"主人家要买怀犊的牛", 于是这头牛以六十五马克 (L6156 / L6309) 卖给了全城最富的女人。整部书的因果逻辑由此摆明: 穷人的转折点常常不是行动的结果, 而是一个偶然的人说了一句话。但也正是这一点让全书在结构上偏散: 十二篇各有自己的小弧线, 篇与篇之间靠人物姓名的呼应 (艾莎 / 阿波 / 莉莎 / 尼基拉) 而非情节推进来连接, 许多人的结局在正文之外另行交代, 读者必须自己在十二篇之间拼出一张城里的关系图。单篇之内因果清楚, 全书却始终没有一条能贯穿的主线, 也没有一个能把十二篇拴住的悬念。故 78。

«Näytti oikein iljettävältä mieheltä tuo Vimpari, aivan kuin mikähän rötkäle. Leveä oli otsa ja poskipäät pongottivat korkealla, kasvot olivat harmajat ja karkea parran sänki leukapielessä ja huulessa. Silmät olivat pienet, katse hidas, vaan etsivä. Tuntui rouvasta kuin olisi Vimpari katsellut, mitä ikkunasta hän yöllä parhaiten pääsisi. Huonossa puvussa hän oli, joka lisäsi kaameutta hänen muodolleen. Nuttu oli aivan kuin paikoista tehty, tummansinisistä, mustista ja harmaista, ja muutamat paikanliepeet irti lepattivat.»

这一段是全书最冷的人体速写, 而且是从仇视者的眼睛里写出来的: "看上去真像个人渣", 额头宽、颧骨支棱、灰白的脸上是粗硬的胡茬, 眼睛小、目光慢却一直在搜寻; 那身破衣服"更添了丑相", 破补丁翻着边, 裤脚卷到袜口以下, 脚上却是大木鞋 (L6800-L6803)。作者用一整段写一个穷汉的身体, 写他此刻正站在田庄下面等着分豌豆粥的人堆里张望 (L6786-L6791) —— 全书对穷人的刻画几乎全部是这种"被看一眼"的方式, 唯一一次有人替他们说话, 是莉莎在第 3 篇骂出的一句"撒旦"(L1679-L1681)。扣分在于富人的内在生活始终缺席: 卡伦夫人与蒙特林夫人只有眼神、手势和判断, 从来没有自己的场景, 所以这组人物虽然锋利, 却不如穷人那边立体。故 89。

«Vaaralta oli vaellettu keskikaupungille, jossa oli liikettä. Rikkaat ja rikkaitten piiatkin ajelivat hevosilla, köyhät taas jalkaisin kulkivat, ja kiire näytti kaikilla olevan. Oli joulukiire, sillä nyt oli joulun aatto ja aaton aamunahan sitä on hommaa: rikkailla vielä hirveän paljon hankittavaa, köyhillä kaikkensa. Suurissa laumoissa kulkivat köyhät katuja, millä vasu, millä kannu, pussi tai muu riepu kädessä, muutamilla kaikki nämä varustukset. Touhussa kulkivat paikasta toiseen, talosta taloon, kadulta toiselle, niinkuin lintulaumat syksyllä lentelevät puusta puuhun, puistosta toiseen etsien marjaisinta puuta.»

这一段把整整一年的收尾用一段话压完: 富人和太太们坐马车, 穷人步行, 圣诞前夜人人都在赶, 富人家还有一大堆要买, 穷人家什么都缺; 于是穷人成群结队地在街上走, 有人拿锅, 有人拿罐, 有人拎着口袋或一块破布, 东西多的全副武装, 像候鸟从一棵树飞到另一棵, 专找结得最满的果子 (L6721-L6723)。速度感来自两处: 一是把全城按贫富切成两半再叠在同一段里, 二是把"找施舍点"写成一种季节性的迁徙。扣分在于同书另有两处把速度拖住: 第 2 篇三个女人就上帝为何偏偏罚这一家辩了整整一段 (L962-L1020), 第 6 篇末尾艾莎问起亡父、母亲用米粥作答的那一节也走得很慢 (L3498-L3519), 这些段落虽然好看, 却不推进任何外部事件。故 80。

«Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin olisi niitä hienovärisellä sateenkaarella hangattu.»

这是全书最见笔力的一句写生: 屋顶上长着苔, 墙角板已经脱开, 窗子歪着打颤, 玻璃又浑又五颜六色, "简直像用细花色绸子擦过一遍似的"。作者不评述、不比喻人生, 只把一座将塌未塌的房子写成一面镜子; 同一段里还顺手写出下城的位置感——这种房子在市中心早就被勒令拆掉了, 在 Vaara 却因租金便宜而留着 (L57-L60)。全书语言的路数一致: 比喻贴着物质走 (长苔、歪窗、脏玻璃、织机上亮得像乞丐皮肤的粗麻), 人物开口即方言 (niinkö / sitä / reijän), 民歌和赞美诗不加引号直接嵌进正文 (L5480-L5534, L5872)。扣分在于叙述有时会让幻想与现实的接缝过于顺滑 (L2401-L2410), 艾莎从"整个世界都凝住了"一路滑向小天使与王子的算盘, 转场几乎不经过阻力。故 88。

»Niin kuin sitä ei muka olisi jo kuultu jo, että rästit ovat maksettavat. Ja ketä se täällä koskee? Täällähän asuu vain rikkaita, joilla on maksaa vaikka kaksikymmentä markkaa miehenpuolelta, jollei kaksisataakin, ja viinirahoja sen markoissa, minkä meikäläiset penneissä.»

这一句把十九世纪末芬兰城市的财政结构一句话说尽: "拖欠是早就听说过的, 可这里关谁的事? 这里住的全是富人, 男人那一份要交到二十马克, 女人那一份至少二十二马克, 酒钱是按马克算的, 给我们这种人是按便士算的。" 全书的下城就是由这一类句子搭起来的: 税单须拿到市政厅兑付, 兑不出就要拿皮毛和家当抵 (L136 / L721-L723), 贫民救济委员会只肯帮不能干活的人 (L5430-L5433), 屠户不收怀孕的牛, 圣诞夜富家的店门前按屋分肉分饼分豆汤 (L6745-L6762), 中央城区的宽街在太阳底下空得发慌, 只有巡警在宣读欠税名单 (L332-L340)。人物生存在一套可核算的制度里, 连做梦都有价码 (L2404-L2407 艾莎幻想王子有钱就可以买下她们家的牛)。扣分在于制度的对立面始终缺席: 工厂主、教区与市政官员没有一个获得独立场景, 中城区只作为穷人羡慕与恐惧的对象。故 90。

«Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot.»

开篇两句就把这本书的门打开: "他们是些微贱的人" —— 然后不是给一个人, 而是给一座屋子: "他们有自己的房子, 那房子在港城里, 就像微贱人的房子都那样。" 读者在第二句就同时拿到了阶层、地点与房子的规格, 这是一种极经济的开场。但它的代价也明显: 第一句给的是类别不是人, 没有动作也没有悬念, 读者被安置进一个处境而不是被勾住; 真正抓人的东西——那笔三马克二十八彭尼的税债 (L94-L99 / L531)、牛奶要卖得更便宜、丈夫说"要是死期到了" (L121-L163) ——要到一百行以后才成形。扣分在于这是一个写给愿意慢慢进入的读者的开场, 不是能把人按住的钩子。故 77。

«Näet, kun oikein saatihin Kirkkaaksi kulmiltansa, Se timantiksi nähtihin, Isoimmaks lajiansa; Kuningas kruunuuns osti sen, Siit' tuhansia maksaen. Hän pidot piti köyhillen Nyt kruunun kunniaksi, Myös Amrun lapset kerjäten Tulivat vierahiksi.»

这一段是全书的形式发明之一: 穷人的账本不是钱, 是民歌。歌里那个阿拉伯人阿姆鲁穷得只有上帝可倚, 却把发光的小石头给了孩子当玩具, 石头被商人买走、又被国王买走, 最后他因此得以大宴穷人——全书最要紧的一个转折 (让石头变成钻石的) 不是靠人物做成, 而是靠一段歌谣被唱出来; 民歌在这里替代了心理描写, 也充当了反讽的装置: 同一块石头在有钱人手里是钻石, 在穷人手里是玩具。同一手法还用在别处: 第 1 篇尼基拉讲给艾莎听的童话 (L763-L827)、第 4 篇艾莎把自己想成能替穷人向神讨钱的小天使 (L2404-L2407)、第 9 篇末的赞美诗 (L5872) 都以歌谣或童谣的形式承担了叙事的推进。而全书最重要的形式选择是: 没有任何一句作者评论, 阶级批判全由穷人自己的神学辩论说出 (L1016-L1019)。扣分在于这些母题 (童工、乞讨、圣诞施舍) 都是同时代常见的, 新意在局部而不成套。故 85。

«Mutta se tähti muuttuikin hyvin suureksi, laidat muuttuivat viheriäksi ja keskusta tulipunaiseksi. Sitten se hajosi pieniksi, keltaisiksi, sinisiksi ja viheriäisiksi tähdiksi, jotka kaikki kokoontuivat suureen koivuun Montinin kaukavainion koivikkokunnaalla, jossa oli kaunis rakennus. Siinä rakennuksessa oli satoja kynttilöitä palamassa ja seinillä suuret peilit. Siellä oli paljon herrasväkeä. Hän oli myös siellä, vaan hän oli alasti, ettei ollut muuta kuin päässä se isän mereltä tuoma harsohuivi, jossa oli valkoiset tähdet ... uudet vaatteet oli joku kätkenyt häneltä. Äiti itki ja selitti herrasväelle, että Elsa on syntiä tehnyt... Kaikki nauroivat, vaan Aappo tuli hänen luokseen ja sanoi: »Elsa on hyvä tyttö.»

全书的最后一笔把第 1 篇的童话搬回来, 又抽空了它的兑现: 那颗星先是变得很大, 绿边红心, 然后碎成许多黄蓝绿的小星, 一齐聚到蒙蒂宁家白桦林里的那座漂亮房子; 房里几百支蜡烛在烧, 墙上挂着大镜子, 满屋都是上流人, 而她也在那里, 身上只有父亲从海上带回来的那顶白星纱巾, 新衣服被谁藏了起来; 母亲当着客人哭说艾莎造了孽, 满堂都笑, 只有乞儿阿波走到她跟前说了一句 "Elsa on hyvä tyttö."。这个收束漂亮在它不解决问题: 第 1 篇里那个"好姑娘"的标准是"总是听母亲的话" (L827), 而第 12 篇里艾莎求的却是另一种"好"——她记住的偏偏是那个把一切都给了别人的女孩 (L7898-L7903), 童话给的东西一样没落到她身上 (L7921-L7924), 换句话说, 这个下城一整年没有一个人被救, 只有一个孩子被贴上了"好"的标签, 而贴标签的偏偏是最穷的那个人。扣分在于童话机关来得没有交代, 且全书的算术在这一页被换成了一句口号, 尺度突然变软。故 86。