Kauppa-Lopo

«--Pyytäkää kuuttatoista tuhatta ja huojistakaa viiteentoista, mutta ei siitä alle ollenkaan. Hän sen kyllä maksaa. Minulla kun oli semmoinen hätä, että nyt te sen myötte polkuhinnasta, ennenkuin joudun estämään.»

这一段是全书的机关, 也是唯一一处"计划"成形的地方: 他要寡妇先要一万六, 再松到一万五, 自己好截下三千当作给她的贴补, 而买主 Sarkanen 之所以吃这个价, 是因为 Lopo 已经替他编好了"急着用钱"的理由 (L1383-L1396)。整条因果链是: 获释 (L474) → 织袜还人情 (L326-L330) → 卖空旧货 (L772) → 抬价三千 (此处) → 一万五成交 (L1714), 每一环都留下了具体数目, 没有一句含糊话。扣分在于这条链从头到尾只挂在 Lopo 一张嘴和一个临时起意的偷窃上: 他替寡妇抬价不是为了她, 而是为了证明自己"还行", 而第五章的偷钱袋在情节上与前四章的善意线只有心理上的暗连, 没有必然的因果, 所以是一条好链而不是一条紧链。故 82。

«Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneesen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenän-alusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa. Ei siellä sentään ollut, vaikka siltä näytti; nuuskaa hän vaan piti huulessaan.»

坎特给主角的第一笔不是身世而是身体: 他转过身来咧嘴一笑, 同室的 Riitta 再次盯着他那张丑脸看——油光光的嘴唇、鼻子底下积着的鼻烟泥、结成一团的头发、"两边脸颊像塞了两大团烟渣, 却又没有烟, 不过是他把鼻烟含在唇边罢了"。这一笔把一个市井无赖的全部魅力和全部邋遢一次写完, 后来他在酒桌上吹牛、在集市上骗人、在孩子面前装慈祥时用的都是这张脸。全书配角也都以职业动作立住: Riitta 一直在缝 (L64)、Ville 一开口就是"所有铺子的跑腿" (L809-L811)、Ulla 一边劈柴一边骂他 (L1344-L1345)。扣分处在于 Kortman 夫人始终被放在别人的话题里, 她的行动都是被安排或被议论, 直到第五章都没有一次真正的主动。故 88。

«Muutamissa päivissä oli Lopo saanut kaikki myydyksi. Hän kehui ja ylisteli joka kalua erikseen. Näytti selvästi toteen, kuinka siitä»

坎特在这部书里对两种时间用了两副笔: 生意的钟走得飞快, 一整车旧货"几天之内就全卖光了", 她用两句写完 (L772-L773), 紧接着才是逐件吹嘘的长段 (L774-L800); 心的钟走得极慢, 出狱前夜翻来覆去睡不着占掉整整一段 (L500-L517), 而听见旧相识沦为寡妇这一消息时, 叙述停下来让 Lopo 一句一句回忆她当年穿红裙子的样子 (L447-L450)。这种一快一慢的分配是本章最见功力处: 读者跟着他把生意看完, 才被按在原地听一段抒情。扣分在于第一章狱中闲谈与第五章女客背后议论这两段, 慢下来时并没有攒下新的东西, 只是原地再转一圈。故 84。

«kunnottomaan Jyväskylään. Hän, joka oli Kuopiosta kotoisin. Semmoisesta suuresta kaupungista, jossa linnakin oli kivinen ja komea, eikä tämmöinen ränsistynyt, vanha ijänikuinen puuhökkeli, jonka hatarat seinät olivat niin kallellaan, ettei tiennyt milloin romahti kumoon koko laitos.»

这是全书写得最漂亮的一个长句: 他来自库奥皮奥, "那座大城市, 连城堡都是石头砌的, 又气派", 可眼前这座是"一处破破烂烂、老朽的木头架子, 墙歪得厉害, 谁知道哪天整个塌掉"。一句之内完成城市等级的比较, 而且比较的方式是把两座城各自拟成建筑物, 不作评语只作造型; 坎特全书的语言都是这个路数: 比喻贴着物质走 (袋子里的旧货是"锈烂的锅、破洞的牛奶罐" L729-L731, 女客的评价是"一个坏女人" L1798), 不用抽象语汇。人物语言也各有面目, Lopo 满嘴市井套话, Riitta 一句"人家给她的袜子得穿得跟量出来的脚一样" (L324) 就带出她的职业。扣分在结尾两处抒情略软, 以及旧正字法与口语副词对非芬兰语读者的门槛。故 86。

«--Semmoisia ne ovat ihmiset. Täällä varsinkin. En teidän sijassa jäisikään mokomaan kylään. Eihän tämä ole kuin susien pesä. Minkätähden ette muuta Kuopioon? Siellä takaan, että ottaisivat teitä vastaan avosylin, ja onhan siellä kaikin puolin ihan toista kuin täällä.»

这一段把十九世纪芬兰的城市写成了有等级差的社会地理: 坎特让一个走街串巷的小贩说出全书的阶级论——"我要是您的地位, 断不会留在这种破地方, 这里不过是狼窝", 而库奥皮奥"会张开双臂接待您, 并且那里的每一样都跟这里不一样"。城中还有它的具体制度: 旧货按成色估价 (L682-L687)、集市上有秤和奶油桶的买卖 (L1574-L1584)、监狱与桑拿各是一套作息 (L1285-L1330)、寡妇的岁入是可以逐项算出来的账 (L670-L674 / L1714)。人的价值在这套账里被折成钱, 连 Lopo 给出的三千马克也救不了他。扣分在于劳动形态只写到走街串巷这一层, 农人只在集市上出现一次, 工厂、码头、教区、政党都不在场, 政治时间坐标为零。故 87。

«Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta.»

开篇一句就把人和罪名一起交出来: 他叫 Kauppa-Lopo, 因为酗酒和亵渎安息日被关进去; 紧接着 (L45-L47) 补上"这已经是第四回坐牢, 前三回是一次脱逃、两次偷窃", 于是读者在十行之内拿到了这个人的全部履历——有绰号、有前科、有生意出身, 却没有一句辩护。随后 (L49-L60) 是他对这座小城的蔑视, 牢房铁栏外扫地的姑娘在他眼里只是"没受过好教养" (L62), 人物的态度与叙述者的距离一下子拉开。这是一句合格的悬念式开场, 读者会想知道这样一个前科累累的人能有什么转机。扣分在于, 真正推动读者往下读的那个疑问——他出狱后要为 Kortman 夫人做点什么——要到两百多行以后才成形 (L267-L290), 前面两百行的推进只靠情绪。故 79。

«heiluttamasta päätään ja katsoa tuijotti yhteen kohti.--Mikä lienee minua riivannut ... olen kuin mustilainen ... en voi pysyä paikoillani ... sitä kuin kerran nuoresta pitäen tottui tuohon kulkemiseen ... ensin kerjuulla ... sitten tavaran kaupalla ... kylästä kylään kuin laukkuryssä ... sillähän se niin meni luontoon ... ei voi enää olla yhdessä kohden ... ei vaikka mitä tekisi... Ja vaikka minulla aina on»

这一段是全书形式上最值得记的一笔: 主人公在一个下流酒馆里被同伴讥笑, 他忽然停下摇晃的脑袋, 直勾勾盯着一点, 自己说出了自己的病——"我想不明白是什么在折磨我……我就像个住在林里的人……待不住一个地方", 因为"从小就习惯了这种走动, 起先是讨饭, 后来是卖货, 从一个村子到另一个村子, 像背个包袱一样", 于是"就成了天性, 再也待不在一个地方, 做什么也没用"。叙述者在这里不再提供任何道德注解, 而是把一个市井骗子的自我认识交出来, 自由间接引语与省略号连缀的犹豫节奏一起用上, 读者第一次理解他的漂泊不是天性而是历史。三处民歌 (L537-L538 / L1144-L1148 / L1266-L1272) 作为章间的抒情骨架也是同时代少见的做法。扣分在于这一切仍发生在感伤小说的框架之内, 情节骨架与巧合手法都很常规, 形式的新意只在局部。故 80。

«He ajoivat Kortman'in ohitse. Kartanolla oli hiljaista ja rauhallista. Ikkunoista loisti tuli, eikä oltu salissa laskettu verhoja alas. Rouva soitti pianoa, lapset tanssivat. Mies kehoitti hevostaan, se juoksi alamäkeä että jalat kopisivat ja heitti likaisia lumipallia heidän kasvojaan vasten. Mutta Loposta tuntui kuin olisi häntä elävänä hautaan viety. Ja hän itki,--itki katkerampia kyyneliä kuin milloinkaan ennen.»

收尾靠的是并置而不是抒情: 雪橇驶过 Kortman 家的宅子, 那里一切安静, 窗里透出火光, 窗帘没有放下, 太太在弹钢琴, 孩子们在跳舞; 赶车的人催马下山, 马蹄踢起脏雪球砸到他们脸上; 而 Lopo 觉得自己像是被活埋, 哭得比哪一次都厉害。这段之所以有力, 是因为前文已经把"善"这一笔落在了同一个人的同一只手上: 他偷了钱袋, 却把唯一的一枚马克给 Pekka 去买糖 (L1666-L1672), 而窗外那台钢琴正是他曾经想替寡妇保住的那笔钱的去处。感伤小说到这里通常会给一个悔悟或一场天佑, 坎特两样都没给。扣分在于钱袋被原主夺回这一节 (L1997-L2002) 来得太快太巧, 少了应有的抵抗, 终局的因果因此薄了一层。故 85。