对的那一句，谁都没说出口

# 对的那一句，谁都没说出口

两本都是 Juhani Aho 的芬兰语小说。一八八四年他写《铁路》：一个教区边上的老农听说要修铁路，整个冬天听着传闻，夏天真的走了一整天的路去看火车，回来以后却一辈子不再提这件事。一九一一年他写《Juha》：一桩边境上的血案，帝国的一道命令让官府不肯插手，案子一直悬着，收场是一场落水。两本书里，说出来的那些话，几乎都是错的。

## 一、说到铁路时，没有一句是对的

老农想了一整个冬天，那条铁路在他脑子里始终长不出来：

Rautatie ... vaikka eihän siitä oikein tahtonut selvää saada, minkälainen se oli, vaikka kuinka olisi ajatellut ja arvellut ... Ja kuitenkaan Matti ei saattanut olla sitä ajattelematta, mutta ajatellessaan hän oli taas ihan omiin ajatuksiinsa sekaantua. Se oli milloin minkin näköinen. Välistä oli siitä selvän

「铁路……他本来也没真想弄明白它是个什么样子，怎么想都像是……它时而是这样，时而又是那样。」妻子也不肯替它说句好话：

Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin typeriä ja lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin on jo pitempi kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ... mistä sinä sen tiedät paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut?

「什么也不是！那些人什么也不懂……他们蠢得、笨得不成样子，猪脑子都比他们的强……铁路算什么东西，你又怎么知道，你明明只是道听途说。」——她说得又快又准，一句比一句更贴题，可这些句子没有一句是关于铁路的；等到真见了火车，两个人都不出声。

他们站在密林深处，车站就在林子里：

Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsi yht'äkkiä rautatie ja asema, ennenkuin tiedätkään.

「Lapinlahti 的火车站整个儿建在密林当中。路的一边是深沉的树林，另一边是高高的山脊。路贴着山脊走，可到山脊尽头，它会像鸟嘴那样绕过去——就在那儿，铁路和车站忽然就摆在你面前了，你还没弄明白是怎么回事。」这一整段里没有一句人物的话；铁路第一次被说准，是被眼睛说准的。站上的告示只用瑞典语写，两个人一个字也看不懂；车站的女工干脆用另一种方言骂人。老农只问了一句价钱：

「车钱……那么……到底多少钱车钱？」

「一个马克。」

## 二、同一句话，还要再改一遍

《Juha》里的那桩案子，靠的也是一句话。丈夫在船上把事情一遍遍想过来，越想越具体：

Marjahan oli ryöstetty, vieras mies oli hänet väkisin vienyt, oli vienyt häneltä vaimon. Mutta vähän se Marjasta

「马娅是被人抢走的，是个外乡人把她强行带走的，还把她丈夫从她身边带走了。」——起初这是他的推测；到最后一章，同一件事由马娅本人认下，「他以为」变成了「她承认」。可在此之前，这句话谁也不许说：

Ei, hyvä mies, enhän minä saata, ei minun sovi mitenkään sitä, olletikin, kun on käsky kuninkaalta, että pitää rajariitoja välttää, kun on rauha valtakuntien välillä.

「不行，好人，这事我办不到，怎么说也不合我的情分，尤其是现在国王有令：各国之间既然相安无事，就该避开边境的争端。」——案子没有人接，于是它只剩下在梦里说话。那一夜，梦里的丈夫要孩子死，醒来的妻子喊的却是另一句：

Vie se avantoon, Juha, vie avantoon se venäläisen siittämä sikiö!» Marja huutaa: »Elkää viekö minun lastani!» ja herää.

「把它扔进冰洞去吧，Juha，把那俄国人种下的崽子扔进冰洞去！」马娅喊道：「别带走我的孩子！」——两个相反的判决在同一个梦里同时成立，谁也没有取消谁。

## 三、对的那一次，没有一个字

回到铁路那本书。两个人从车站回来以后，再也没有提过这件事：

Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet ... eivät keskenään eivätkä muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. Ja kun muiden kuulivat rautatiestä puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat rautatien puheeksi tulevan.

「他们从此一次也没提过它……彼此之间不提，跟别人之间也不提。话头一凑近，他们就把话头拐到别处，沉默一会儿，再从另一个地方说起；别人要是说到铁路，他们就走开些，或者干脆不搭话，生怕话题会转到铁路上去。」第二天清早，两个人都想过同一件事，都没有说出口：

Eihän tuo toki tuohon vaikuttanut ... poudanpahan kuitenkin antoi, että heinään pääsee...

「那事大概终究没造成什么……不过这场雨倒是好，雨一下，草就能割了……」——第二天清早唯一说出声的一句话，说的是天气。他们心里想的却是另一件：

Niin ajatteli Matti ja niin Liisakin ajatteli, vaikka eivät he taaskaan siitä aatoksestaan toisilleen mitään virkkaneet.

「Matti 这么想着，Liisa 也这么想着，可他们谁也没再把心里的念头向对方说出口。」全书唯一一次情绪，就在这之后的挤奶间隙：

Ja Liisan sydänalassa hytkähti yht'äkkiä niin hyvän mielen tunne, että pyörähti vesi silmään kesken lehmän lypsyn.

「忽然有一阵说不出的暖意从心口涌上来，眼泪在挤奶当中滚了下来。」

《Juha》里那个「对」的时刻也没有一个字。真假不是由人判的，是被读出来的——抱着孩子的女人，盯着孩子的脸：

toisen lapsi, vieras, mustatukka, otsa Marjan, silmät Shemeikan...

「另一个孩子，外来的，黑头发，额头像马娅，眼睛像谢梅卡……」没有任何人作证，也无从驳回。而结尾也不宣判：船桨被扔进水里，帽儿戴反，脸上是一个疯了的、没有表情的笑，随后船翻了，人落进瀑布：

huulilla älytön, ilmeetön hymy, hattu nurin päässä. Samassa kaatuu venhe, ja Juha suistuu putouksesta alas.

「嘴唇上挂着一个疯了般的、没有表情的笑，帽子反戴着。就在同时，船翻了，Juha 坠下瀑布。」

立刺只有一句：Aho 的这两本书里，说得最响的那些话都是错的——铁路不是个东西，血案也不该由官府来管；而对的那一次，一次是眼睛看见的，一次是一只孩子的眼睛读出来的，从头到尾，谁都没有开口。

_{通天尺规 · 航道手记 170}

一苇